Olen haaveilija, unelmoija.
Hajamielinen. Ei kai sille mitään voi. Joskus pitäisi olla enemmän tässä hetkessä, tiedän sen. En vain malttaisi
odottaa, en millään malttaisi. Mutta elämä on yhtä odottelua, ja kuten sanotaan,
se on se matka, jolla on oikeasti väliä, ei määränpää. Ei kai ihminen koskaan
pääse määränpäähän. Aina tulee uusia ja uusia, ei ihminen ole koskaan perillä.
Olenkin alkanut ajatella,
että se omakotitalo, joka on tämän hetken unelma numero yksi, ei ole määränpää,
jota kohti yritän päästä, vaan se on yksi monista. Se on seuraava askel
elämässä. Ja sitä ennen voisi ihan hyvin nauttia siitä, mitä nyt on. Niinpä
tein tänään oikein suursiivouksen, karkotin pölyt ja kuuntelin Mumford&Sonsin Babel-levyn ainakin neljä kertaa läpi. Järjestelin tavaroita ja huomasin, että
kyllä ne tänne kaappeihin ja hyllyihin mahtuvat, kun tekee tilaa. Minä
kun aina valitan, ettei tässä kaksiossa ole meille kahdelle ihmiselle tarpeeksi
tilaa. Mutta sitten, kun (jos) löytyy omakotitalo, tuleeko siellä olemaan
liikaa tilaa? Mitä tehdä kaikella sillä tilalla?
Olen jo oppinut, että isojen
päätösten ja askelten edessä ei kannata kiiruhtaa. Hätiköinti johtaa vain huonoihin ja
vääriin päätöksiin. Unelmakotia kannattaa siis odottaa, eikä ottaa sellaista,
joka on OK. Siihen pitää ihastua. Sen kanssa kun on tarkoitus elää kenties
loppuelämä. Talossa ei ole aikaa kokeilla elämää parisen vuotta, ellei sitten
halua koko ajan muuttaa, joten täytyy olla varma, mille talolle sanoo ”tahdon”.
Jotkut toteuttavat unelmiaan
parasta aikaa, kuten ystävä, joka lähti miehensä kanssa Aasiaan ja muualle
kiertelemään. Ei suunnitelmia, vain reppu ja menolippu. Reissukuvia katsellessa
iskee tietysti kaukokaipuu. Ensin ajattelin, ettei tänä vuonna matkustettaisi,
mutta pakko kai se on.
Unelmia, unelmia, unelmia.
Mitä ihminen tekisikään ilman niitä!
Jos unelman sanoo ääneen,
tuleeko siitä todellisempaa? Minä sanon sen kuvin, ja uskon, että siitä tulee
todellisempaa!
Mistä sinä unelmoit tänä vuonna?
Kuva |
Kuva |
Be careful what you wish for!
And hold me fast, Hold me fast
Cuz I'm a hopeless wanderer
And I will learn, I will learn
to love the skies I'm under
And hold me fast, Hold me fast
Cuz I'm a hopeless wanderer
And I will learn, I will learn
to love the skies I'm under
No comments:
Post a Comment