Alkoi uusi vuosi..

...ja olo on haikea, vaikka sittenkin odottava, toiveikas.

Unelma vuodelle 2013 oli uuden kodin löytyminen.

Ei löytynyt.

Kaikkea muuta tapahtui. Toiset unelmat alkoivat saada muotoaan, kovalla työllä. Toisinaan tahti kävi liiankin kovaksi, jouduin pysähtymään, miettimään, mitä teen ja miksi. Tasapainoilua. Jouduin pyytelemään anteeksi. On löydettävä tasapaino ja hyväksyttävä se, että minusta on tullut vahvempi, unelmien puolesta taistelija. Kuitenkin, kaikkein tärkeintä, ovat ihmissuhteet. Matkan varrella toiset niistä ovat vahvistuneet.

Mutta unelmistaan ei saa luopua ja toisinaan tulee olla itsekäs.

Joskus sitä haluaisi vain käpertyä viltin alle, maailmalta piiloon. Mutta maailma on niin mahtava, ettei sitä kannata missata. Olisipa ihmisessä nappula, sen nimi olisi ”asenne” ja sen saisi väännettyä oikeaan asentoon. Ei tarvitsisi piiloutua viltin alle, muuta kuin toisinaan, sillä toisinaan se todellakin tekee hyvää.

Vuoden päästä, tätä taas kirjoittaessani, tulee tässä lukemaan: omakotitalo löytynyt! Ja jos näin ei ole, muutan luolaan.

PS. Kuva on Alpeilta. Yksi niistä reissuista, joka sai ajattelemaan: maailma on mahtava.

Miss Mo ja Joulun jälkiähky

Joulu on ohi ja uusi vuosi koputtelee jo ovella. Maailmanloppu ei tullutkaan. 

Kohta pitäisi taas osata tarttua arkeen uudella tarmolla. Mutta vielä on aikaa. Aikaa kuunnella Yonaa maaten sohvalla vaikka silmät kiinni. Karkkipaperivuori kasvaa samalla, kun lukee ”Jääasema Zebraa”. Riikka Pulkkisen ”Vieras” odottaa pöydällä vuoroaan, niin myös sisustuskirjat. Karkkipaperipino kasvaa vaan, mutta ei haittaa, jalassa on löysät housut. Kaipaan jo lisää lukemista, vaikka monta on jonossa. Alennusmyynti on ajanut Adlibriksen verkkokauppaan, ei tarvitse kaupoissa hikoilla. Monta kirjaa on jo ostoskorissa. Aina on aikaa lukea. Kaapissa uudet Iittala-lasit odottavat malttamattomina. Ehkä Uuden Vuoden aattona ne täytetään kuohuvalla.

Vuosi on loppumaisillaan, mutta ei haittaa. On mitä odottaa. On ystävä, joka saa alkuvuodesta esikoisen. On liput Graveyardin keikalle, We Will Rock You –musikaaliin ja viinikurssille. Ja vuoden 2013 pitäisi olla se vuosi, kun me saamme unelmakotimme. Omakotitalo ja omenapuu. Luulenpa, että mahtava vuosi on luvassa. Otan vuodelle 2013 nyt glögilasillisen ja luen vielä vähän lisää. Ulkona loistaa lumilyhty, jonka palloja pyöritellessä palasin hetkeksi lapsuuteen.