Kevätmessuilla

Aurinkoinen lauantai. Hyvä päivä Kevätmessuilla pistäytymiseen.

Messukeskuksessa pääsi tutustumaan neljään eri alueeseen: OmaPiha, OmaKoti, OmaMökki ja Sisusta.

Minä ja Miss My olimme eniten kiinnostuneita sisustamispuolesta. OmaKoti kiinnosti myös, mutta se näytti keskittyvän talon rakentamiseen. OmaPiha oli alueista se, joka välitti parhaiten kevään tunnelman. Kyllä alkoi taas odotus omaa kotia kohtaan kasvaa – kunpa se kesällä löytyisi.

Jos minulla nyt olisi oma talo, oma piha ja kymppitonni taskussa, nämä messut olisivat ehkä saaneet minut pistämään rahat grillikotaan, jossa on samassa sauna! Mutta koska taskussa oli kymppitonnin sijaan kymppi, messuilta tarttui mukaan pelkästään Forsmanin teetä.

Tässä tunnelmakuvia messuilta.

Kymppitonnin sijoitus: grillikota jossa samassa sauna! 

Kyllä kelpaisi!

Messujen jälkeen suuntasimme vielä syömään. Halusimme testata Patronan. Paikka oli täynnä ja tunnelma oli kuin suoraan Meksikosta. Pääsimme baaritiskille istumaan, ja sehän sopi meille oikein hyvin - pääsimme aitiopaikoille seuraamaan drinkkien tekoa. Margarita ja sangria maistuivat taivaallisilta. Ruoka-annoksetkaan eivät pettäneet. Tänne tulen varmasti uudestaan!

www.patrona.fi

Hullut Messut

25.-28.10.2012 Kirjamessut.

Messuista on nyt ollut reilu viikko aikaa toipua. Mitä tämän vuoden messuilta jäi käteen (muuta kuin väsymys)?

Korvausta ainakin odottelen ylitunneiksi venyneestä aherruksesta musamessujen puolella. Ne pennoset menevät tietysti saman tien säästöön sitä tulevaa rakasta taloa varten.

Sen verran hullu olen, että messuille oli pakko päästä myös ainoana vapaapäivänäni lauantaina. Kirjamessujen puolelle oli nimittäin perinteen mukaan päästävä. Saalis oli kuitenkin viime vuoteen verraten hyvin laiha, lähes olematon. Yllättäen kirjojen keskeltä silmieni eteen hyppäsi aivan ihana valurautainen teepannu. Turkoosi yksilö vei saman tien sydämeni ja pakkohan se oli tee -(ja sisustus)ihmisenä saada hyllyn koristeeksi ja kylmien talvipäivien lämmittäjäksi.

 Kirjamessut vaihtuivat hyvin pian viinimessuiksi. Siellä oli niin hyviä viinejä, että suunnitelmat kuunnella kahden naisen vaellusta Santiago de Compostelan läpi (miksi kuunnella eläkeläisten höpötystä kun voi lukea kirjan) ja käydä pyörähtämässä Riikka Pulkkisen signeeraustilaisuudessa (miksi kärsiä tungoksesta kun voi saada kirjan joululahjaksi) hävisivät sen hiprakkaisen tien.

 Ihan turhaa ei maistelu ollut, sillä joukosta löytyi uusi lempiviiniehdokas. Muistan maistaneeni Kungfu Girliä jo kesällä Taste of Helsinki tapahtumassa, mutta silloin sitä ei vielä saanut Alkosta. Nyt sitä saa! Valitettavasti vain ei Lohjan Alkosta. Mutta se on varma, että seuraavalla Helsingin reissulla kyseistä pulloa tarttuu mukaan yksi tai useampi. 

Alkon sivuilla Kungfu tyttöä luonnehditaan pirteäksi ja hedelmäiseksi. Washingtonista tuleva Riesling on “Puolikuiva, erittäin hapokas, makean limettinen, päärynäinen, kevyen hunajameloninen, mineraalinen” ja se sopii kuulemma erinomaisesti aasialaisen ruuan kanssa. 

Loppujen lopuksi messut olivat väsymyksen arvoiset ja olihan seisoskelu ihmisvilinässä mukavaa vaihtelua toimistotyölle. 


Lukeminen ja viini kuuluvat oman elämäni nautintoihin. Mikä rentouttavampaa kuin sulkea synkkä syksy verhojen taakse, sytyttää muutama kynttilä, kaatua sohvalle kirja vasemmassa ja viinilasi oikeassa kädessä.


Messujen satoa: Irlannissa asuvan Hanna Tuurin romaani Orapihlajapiiri, joka sijoittuu tietenkin Irlantiin. Kuva: Otava.
 

Kungfu Girl viini. Kuva: Alko.