Hyvää huomenta Suomi!

Perjantai, eikä kiire minnekään. 

Voi herätä rauhassa, on aikaa pistää kananmunia ja teevettä kiehumaan.

Kurkkaan ulos. 

Maa on valkoisena ja lunta tupruttaa. Itsenäisyyspäivä.

Käyn sohvalle viltin alle lukemaan. Lainakissa seuraa syliini kehräämään. Kunpa jokainen aamu voisi alkaa näin. Vai osaisiko niitä silloin arvostaa? Tuntuisivatko ne enää miltään, ne aamut?

Aamupalan jälkeen on aikaa selailla blogeja ja katsastaa sähköpostiin tupsahtanut ilmoitus Oikotieltä viikonlopun talonäytöistä. Ei mitään.

Mutta ei se mitään.

On aikaa tehdä asioita, jotka on jäänyt tekemättä. Ottaa esiin matkapäiväkirja ja lukaista läpi viimeisimmät reissut. Niistä on ollut tarkoitus tehdä blogikirjoitukset. Olisiko vihdoinkin aikaa?

Tänään illalla laitan mekon päälle. Ei minua sentään Linnan juhliin ole kutsuttu, mutta pääsenkin paljon parempiin bileisiin: veljeni hääjuhliin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!