Miss Mo'n Lohja: Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaalin kulisseissa

Innostunutta puheensorinaa, säntäilyä, kenkien sovitusta ja meikkipurnukoiden iloista kalkatusta, nainen sovittamassa peruukkia ja mies kalsareissa. Keskelle tätä skenaariota minä ja Miss My pääsemme lauantai-iltana Lohjan teatterin takatiloissa, puolitoista tuntia ennen musikaalin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen alkua.

Teatterimaailman kulisseihin meidät johdattaa Inkeri Paananen, Lohjan teatterin sihteeri. Lohjan teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri, jonka henkilökuntaan kuuluu neljä vakituista työntekijää: Inkerin lisäksi taiteellinen johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski, puvustaja Kati Heikkinen ja tämän musikaalin myötä eläkkeelle jäävä lavastaja Jari Jalonen. Lohjan Teatterin näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi Lohjan Harrastajanäyttelijät ry:stä.

Miespääroolia esittävä Teemu Alanen maskeerajan Pipsa Immosen käsitelyssä.

Monenlaista taitajaa

Inkeri opastaa meidät alas takatiloihin ja jättää ohjaajan Sarin huostaan. Hänen opastuksellaan kiertelemme teatterin eri tiloissa ja kuulemme lisää historiasta. Lohjan teatteri on alun perin elokuvateatteri, jonne mahtuu 204 katsojaa. Tila on intiimi, kutsuva. Sari on virallisesti virkavapaalla, mutta käy valvomassa näytöksiä Lohjan teatterissa. Viikot hän viettää Mikkelin ammattiteatterissa ohjaten näytelmää Hiljaiset sillat, jonka pääosissa nähdään Sami Saikkonen ja Marjaana Viitanen.

Johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski.

Kurkistamme pukuvarastoon ja hypistelemme erilaisia asuja. Vintage laukut ja kengät koristavat koko seinän pituutta, kutsuvat luokseen ja minusta tuntuu, että on parempi jättää visiitti lyhyeksi ennen kuin tulen hulluksi.

Puku tekeillä ensi-iltansa helmikuussa saavalle Robin Hoodille.

 

Puvustuksesta vastaava Kati toimii kahvilan puolella esitysten ajan.

Koreografiat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaaliin Sari on luonut yhdessä Kirsi Kannaksen kanssa. Kirsi on Lohjan Un Dos Tres – tanssikoulun johtaja ja hän tanssii itse musikaalissa. Kirsillä on pitkä, noin 25 vuoden tausta tanssijana.  Sen lisäksi hän on myös espanjankielen opettaja, mutta tällä hetkellä tanssiharrastus vie suurimman osan ajasta.

Pääsemme tepastelemaan tyhjään saliin ja tunnustelemaan, miltä lavalla tuntuu seisoa. Bändi lämmittelee nurkassa ja me käymme jututtamassa musiikin sovituksesta ja johdosta vastaavaa Antti Kajanderia. Musikaalissa Antti soittaa kitaraa ja hän on myös säveltänyt yhden musikaalin kappaleista. Vapaa-ajalla hän soittaa ja laulaa kolmihenkisessä bändissä Idle Wolf. Lohjan teatterin parissa Antti on ollut kaksi vuotta. Antin vaimo Riikka Kajander nähdään myös musikaalissa, tanssijan roolissa.

Antti Kajander

Alhaalta matkamme jatkuu ylös, äänimaailman pariin. Koska kyseessä on harrastajateatteri, ääni- ja valomaailmasta vastaa yksi mies, Tommi Rosnell, joka työskentelee Lohjan teatterilla projektikohtaisesti. Tommi kuvailee vanhan elokuvateatterin akustiikkaa haastavaksi. Korjaukseen ei ole varaa, mutta tavallinen kansalainen tuskin huikeita eroja äänimaailmassa huomaa. Haastava tila on toisaalta myös intiimi ja tunnelmallinen.

Tommi Rosnell

Tommin työpiste

Tunteiden myllerrystä

Kahvion puolella ihastelemme seiniä koristavia tauluja, jotka Sari on tilannut Milja Viljamaalta juuri tätä musikaalia varten. Taulujen teemana ovat hevoset, sillä niillä on iso rooli musikaalissa. ”Tuuliharjat” – taidenäyttely avattiin musikaalin yhteydessä ja melkein kaikki taulut on myyty. Miljan yritys MiljART tekee Lohjan teatterille myös kaikki julisteet ja esitteet. Onneksemme taiteilija sattuu olemaan paikalla, ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan.

Tarina taulujen takana on koskettava. Samaan aikaan kun Milja työsti tauluja, hänellä epäiltiin aivokasvainta. Hurja tunnetila näkyy synkempää maailmaa edustavissa tauluissa. Muutos parempaan kuvastuu taas toisissa tauluissa, sillä lopulta elämä voitti ja diagnoosi oli väärä. Monet olisivat Miljan tilanteessa lamaantuneet, mutta Milja löysi lohtua taiteesta. Se oli tapa purkaa tunteita, pelkoa ja synkkyyttä. Taiteella on ihmeellinen voima.

Milja Viljamaa

Ennen esitystä on soundcheck. Kiipeämme näyttelijöiden mukana takakautta lavalle jyrkkiä portaita pitkin. Miss Myn mieleen ne tuovat rappuset Hollannissa. Minä en voi muuta kuin ihmetellä, miten näyttelijät pääsevät ne mekoissa ja paniikissa ennen esitystä ylös. Me asetumme tyhjään saliin seuraamaan näyttelijöiden lämmittelyä. Lopuksi rutiineihin kuuluu, että näyttelijät käyvät piiriin, nostavat kädet ilmaan ja hokevat ja huutavat yhdessä valittua sanaa. Näin he purkavat paineita ja jännitystä ennen esitystä. Kysymme vielä Sarilta taikauskoista, jotka liittyvät teatteriesityksiin. Sari kertoo, että ennen esitystä ei esimerkiksi saa laittaa kenkiä pöydälle, viheltää eikä kulkea tikkaiden alta.

Joni Pitkonen näyttelee Zobarin parasta ystävää. Näytelmässä on mukana koko perhe: vaimo Minna Pitkonen Zobarin sisarena sekä lapset Acallia ja Maisa.

Anu Mykrä on roolihahmoltaan yksi heimolaisista, hän sekä tanssii että laulaa.

Intohimoa ja tanssiaskelia

Olemme valmiita näytökseen. Katselemme, miten katsomo täyttyy hiljalleen ja asetumme itse eturivin paikoillemme. Lava on niin lähellä että sitä voi koskettaa. Musikaalin aikana saammekin säpsähtää muutaman kerran, kun näyttelijät tulevat aivan eteen. Tätä lähemmäs teatteria ei pääse.

Teemu Alanen hurmaa miespääosaroolissa mustalaisena Zobarina ja naispääosassa viettelee Sanni Rasi mustalaisnaisena Raddana. Varttuneen mustalaisnaisen roolissa Merja Hukkanen tekee vaikuttavan suorituksen. Oikeassa elämässä Merja on Lohjan nuorisotoimen päällikkö. Lavalla esiinnytään myös koko perheen voimin. Joni Pitkonen näyttelee antaumuksella Zobarin parasta ystävää. Zobarin sisaren roolissa nähdään Jonin vaimo Minna ja mukana ovat myös pariskunnan lapset Acallia ja Maisa.

Juoni on dramaattinen ja loppu Romea & Juliamainen. Pelkkää synkistelyä tai traagisuutta ei musikaali kuitenkaan ole, sillä upeat musiikki – ja tanssinumerot piristävät tunnelmaa. Flamenco-esitykset saavat taas kaipaamaan lajin pariin, jota ei koskaan tullut aloitettua. Joko olisi aika?

Kuva: Lohjan teatteri

Kuva: Lohjan teatteri

Kuva: Lohjan teatteri

Intohimoinen rakkaustarina tempaa mukaansa ja aika lentää. Tämä ei todellakaan ole yksi niistä kouluvuosien pakollisista teatterireissuista, kun ei malttanut pysyä penkillä ja haukotukset ja kikatukset saivat vanhemman väen kimpaantumaan. Olenko aikuistunut vai onko musikaali yksinkertaisesti niin hyvä ja mukaansatempaava? Toinen väittämä pitää ainakin paikkansa, ehkä myös ensimmäinen. Ja olen varma, että nuoremmatkin viihtyvät. Katsojat pidetään nimittäin tiukassa otteessa toiminnalla, draamalla sekä musiikin, laulun ja tanssin yhdistelmällä.

Esitys tekee vaikutuksen niin meihin kuin muihinkin. Lohjalaiset Kati ja Veli Nuutinen ylistävät esitystä parhaana pitkästä aikaa. He ovatkin ahkeria teatteriharrastajia, sillä he käyvät katsomassa joka ikisen Lohjan teatterin näytelmän. Myös lastennäytelmät he käyvät katsomassa lastenlasten kanssa. Pariskunta kehuu erityisesti tanssia ja puvustusta.

Kati ja Veli Nuutinen pitivät musikaalia yhtenä parhaista Lohjan teatterissa pitkään aikaan nähdyistä näytelmistä.

Unelmarooli

Esityksen jälkeen osa näyttelijöistä suuntaa ravintola Saskatooniin jatkoille. Zobarin roolissa näytellyt ja laulanut Teemu ehtii ruokaa odotellessa vaihtamaan muutaman sanan kanssamme. Naantalista kotoisin oleva 29-vuotias Teemu muutti Lohjalle saatuaan pääosaroolin musikaalista, sillä se oli sen verran aikaa vievä projekti. Teemu kuvailee Lohjaa yllättävän kivana paikkana ja teatteriperheen voimin hänen on ollut helppo kotiutua uuteen kaupunkiin. Seuraavaksi miehen suunnitelmissa on muuttaa keväällä muutamaksi kuukaudeksi Kööpenhaminaan opiskelemaan laulamista, sillä se on hänen ykkösjuttunsa. Teemu ei kuitenkaan liikoja etukäteen elämää suunnittele. Hän on näytellyt lapsesta asti ja tykkää matkustella. Lempipaikakseen hän mainitsee Uuden-Seelannin.

Kuvassa: Teemu Alanen, Sari Niinikoski, Petri Puttonen ja Riikka Kajander.

Lohjalle muuttaessaan Teemulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä kaupungista tai sen teatterista. Hän hakeutui rooliin nähtyään Sarin ilmoituksen Lohjan teatterin Facebook-sivuilla. Hän oli kuullut teatterin olevan todella tasokas ammattijohtoinen harrastajateatteri, mutta silti Teemu yllättyi tasosta. Hän kuvailee sitä yhdeksi Suomen parhaita harrastajateattereista.  Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaalin osalta Teemu vaikuttui syvästi taitavasta ohjaajasta, koreografiasta ja puvustuksesta. Hän myös yllättyi, että näytelmässä tuli olemaan tanssia, hän ei ollut koskaan ollut samanlaisessa projektissa mukana. Kun kysymme Teemun unelmaroolista, hän toteaa, että juuri tällä hetkellä hän on siinä. Samaa mieltä on varmasti myös hänen äitinsä, joka oli todella innoissaan poikansa puolesta kuultuaan tämän saaneen roolin.

Teatteriporukan jatkot Saskatoonissa.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen on ollut äärettömän suosittu. Se vetää porukkaa paljon myös Lohjan ulkopuolelta, ympäri Suomea. Se on loppuunmyyty ja muutamat lisänäytöksetkin myytiin loppuun saman tien. Teemu harmittelee, ettei enempää näytöksiä voi enää järjestää. Seuraavana on vuorossa Robin Hood, jonka ensi-ilta on 22.2.2014.

Tapaamisiin!

On aika sanoa hyvästit mahtavalle ja tiiviille porukalle. On ollut etuoikeus päästä seuraamaan mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Ja ennen kaikkea minkälaiset persoonat saavat luotua eri palasista eheän, viihdyttävän kokonaisuuden, elämyksen. Ilta on ollut mielenkiintoinen ja antoisa, täynnä tunteita ja inspiroivia persoonia. Tekijöiden yhteisö - se on tiivistettynä se, mikä mieleeni jää ikimuistoisesta illasta.

Kiitokset koko teatteriporukalle!

- Miss Mo -

* Juttu tehty yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa *

Kaikki kuvat: My Moon, paitsi ne missä mainittu Lohjan teatteri

http://www.lohja.fi/
http://visitlohja.fi/

http://lohjanteatteri.kotisivukone.com/
Lohjan teatterin Facebook