Sunday, February 23, 2014

Aina kannattaa yrittää

 


 ”Raha ei ole menestyksen mitta, vaan se kuinka merkitykselliseksi koemme elämän ja työn.”

 

Näin toteaa Mika Mäkeläinen, yrittäjä, kirjassa Taivas+Helvetti. Kirja kertoo 21 suomalaisen yrittäjän tarinan, avoimesti ja innostavasti - silloinkin kun on epäonnistuttu. Jokainen tarina on erilainen, ja jokainen tarina on innostava. Tekee mieli lähteä yrittämään. Ja tavallaan olen jo lähtenytkin.

Päivät vietän päivätyössä, mutta sen ohella minusta on tullut puolikas yrittäjä. Yhden naisen yritys ja vierellä tukena toinen vahva puoliyrittäjänainen, blogipartnerini. Ja blogistammehan tämä idea ja toisaalta välttämättömyys toiminimeen lähti. Alun innostus sammui hetkellisesti, kun sukset menivät ristiin erään asiakkaan kanssa, mutta opimme ainakin sen, että yrittäjänä meillä tulee olla valta valita mitä teemme ja kenen kanssa teemme. Jos ajatukset eivät osu yhteen, se on hyvästi. Tällä hetkellä yrittäminen on projektiluontoista, se on harrastus, mutta tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä, jos niin haluaa uskoa.

Toiminimen perustamiseen sain neuvoa Novagosta. Suomessa toimii ainakin se, että aloittelevia yrittäjiä tuetaan ja neuvotaan. Tässä vähän tietoa siitä, miten homma omalla kohdallani eteni:

1.    Neuvonta Novagossa:

Sain neuvoa kolmeen otteeseen, ja vielä ilmaiseksi! Niin, se on kaikille aloitteleville yrittäjille  ilmaista. Neuvoja saa liiketoimintasuunnitelman työstämiseen ja apua käytännön asioihin.  Novagossa oltiin hyvin kannustavia ja innostavia. Sitä alkoi itsekin uskoa siihen, että tästä puoliyrittäjyydestä voisi tulla tulevaisuudessa enemmän.

2.    Tilitoimistot:

Novago pisti puolestani rattaat pyörimään. Otti yhteyttä pariin tilitoimistoon, joista sitten oltiin taas minuun päin yhteydessä tarjousten merkeissä. Valitsin niistä sopivimman ja kävin juttelemassa. Sain taas paljon apua ja vinkkejä Y3-perustamisilmotuslomakkeen täyttöön.

3.    Perustamisilmoitus:

Neuvoa saatuani menin täytetyt paperit kourassa maistraattiin. Y-tunnuksen sai saman tien, mutta päätöstä sai odotella reilu viikon. Pikku yritykseni nimi hyväksyttiin, sen nimeksi ristittiin Sanatar.

4.    Vakuutukset:

Novago otti puolestani yhteyttä vakuutusyhtiöön, josta sain soiton. Kaikista tärkeintä on huolehtia, että YEL-vakuutus on kunnossa. Se tulee ottaa, jos arvioitu työtulo on vähintään 7 430,59 € vuodessa (v.2014). Tähän liittyen sain vinkin tilitoimistosta: osa-aikaisena yrittäjänä tämän kanssa kannattaa olla tarkka ja varovainen. Jos nimittäin tuo summa ylittyy ja joutuu ottamaan YEL-vakuutuksen, silloin mm. kaikki Kelan etuudet tulevat perustumaan siihen tuloon. Summaa ei siis kannata ylittää, jos on kokoaikatyö.

5.    Pankkitili

Seuraavaksi oli luvassa erillisen pankkitilin avaus ja sopimus tilitoimiston kanssa. Tilitoimisto ei laskuta paljon, kun liikennettäkään ei ole paljon. Se on sen pienen rahan arvoista, että joku hoitaa kaikki kirjanpidolliset asiat puolestani. Jää aikaa keskittyä muuhun. Ei tarvitse vaivata päätään matikalla ja muulla sellaisella, joka ei omaan päähän mahdu.

6.    Verkkosivut

Seuraavaksi olisi tarkoitus avata verkkosivut.

Kiitos vielä Lohjan Novago ja erityisesti Minna!

Edellä mainittuja kohtia olisi paljon enemmän, jos olisin pistänyt pystyyn ihan oikean, rahoitusta vaativan yrityksen, jättänyt päivätyön ja lähtenyt siihen mukaan kokopäiväisesti.

Työ mielletään usein välttämättömänä pahana. Nykyään paletaan loppuun yhä nuorempina. Burnoutteja ja pitkiä sairaslomia. Olen ollut useammin kuin kerran tilanteessa, jossa töihin meno on tuntunut tylsältä, toisinaan lähes vastenmieliseltä. Ajauduin tilanteeseen, jossa se tuntui suorastaan mahdottomuudelta.  Lääkäriltä ei herunut sympatiaa, leimauduin laiskaksi nuoreksi. Palasin opiskelemaan, muuta työtä kun ei löytynyt. Silloin olin tuore paluumuuttaja Suomessa, ja ulkomailla vietetyt työvuodet pyyhittiin noin vain pois, ei niille annettu minkäänlaista arvoa. Katsottiin vain papereita ja otettiin hommaan sellainen, jolta löytyi parempi koulutus.

Paluumuutosta on nyt neljä vuotta. Enää ei ahdista mennä töihin. Pari vuotta sitten löytyi paikka, jossa ei katsottu papereita, vaan katsottiin elettyä elämää, karttunutta kokemusta ja uskottiin potentiaaliin. Räätälöitiin minulle sopiva työ. Näin pitäisi monen muunkin nykypäivän yrityksen toimia, jos haluaa motivoituneita työntekijöitä.

Mutta se pieni yrittäjä minussa, se kasvaa. Vaatii toteuttamaan unelmia ja intohimoja. Olen tien alussa, kerrankin tien viitat ovat selkeitä. Mutta tie ei koskaan ole suora. Olen valmis mutkittelemaan.
Lopuksi toistan vielä Mika Mäkeläisen loppusanat:

”Millaisia ovat sinun unelmasi? Milloin olet viimeksi haaveillut asioista, jotka ovat niin suuria, että ne pelottavat? Tai mistä haaveilisit, jos tietäisit, ettet voi epäonnistua?”


http://novago.fi/
http://www.taivasjahelvetti.fi/
http://www.thepopupcompany.fi/

Monday, February 17, 2014

Viesti



Toisinaan ei irtoa juttua blogiin,
kun kaikki kirjoitusenergia menee avoimen yliopiston kirjoittamisen opintoihin,
kun pään täyttävät elokuvakäsikirjoitusharjoituksen kuvitteelliset hahmot ja tapahtumat,
kun elämä on oikeitakin hahmoja täynnä.
Toisinaan sitä hukkuu arjen tasaiseen raksutukseen, toisinaan sitä tarvitsee muistutuksen,
ja silloin katse osuu jääkaapin oveen, viestiin Erykah Badulta.
Sillä toisinaan ei muuta tarvitse, kuin uskoa maailmaan, jossa on taikaa ja mahdollisuuksia
(ja jos niin haluaa nähdä, niin juuri niitähän on jokainen päivä täynnä).

Sunday, January 19, 2014

Miss Mo’n Talokuume: Pinnan alla



Saimme isältäni opiskeltavaa. "Hyvin korjattu on parempi kuin uusi."

Viikko on ollut uneton. Eikä syyttäminen ole pelkän täysikuun. Syynä on talokuume ja peräti kaksi taloa, joita kävimme viikon sisällä katsomassa. Yhtäkkinen aktiivisuus alkoi tuntua siltä, että unelma oli vihdoin ottamassa meitä kiinni. Mutta…

Ensimmäinen ei vastannut odotuksia. 50-luvun rintamamiestalo, jossa autotalli oli perinteiseen tapaan maan alla kellarissa. Tässä tapauksessa kyseessä oli aikoinaan ”autotalliksi” muutettu halkovarasto, joka ei mieheni autohommiin olisi riittänyt alkuunkaan. Pinnat repsottivat ja alkuinnostuksen jälkeen minäkin luovuin toivosta taloa kohtaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun kävimme katsomassa toista, 40-luvun punaista söpöläistä.

Kaikki vaikutti lupaavalta. Vaikka talo oli pieni, se oli potentiaalinen ja pinnat oli suurimmaksi osaksi kauniisti remontoitu. Sisältä löytyi pieni sauna, mutta pihalla oli lisäksi mahtavan kokoinen remontoitu ulkosana kesähuoneineen. Koska kyseessä oli vanha talo, emme halunneet liikaa intoilla ennen kuin saimme asiantuntijan (isäni) paikalle. Hän osasi katsoa pintaa syvemmälle, kuten ryömiä tarkistamaan rossipohjan tilanteen. Ja sieltähän se ongelma löytyi. Teimme omat johtopäätöksemme ja päätimme olla ottamatta remonttiprojektia, ja riskiä.

Vaikka olimme päättäneet olla innostumatta liikaa, on ihmismieli tottelematon. Nyt olemme takaisin lähtöpisteessä. Tyhjä olo.

Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, että seuraava lupaava kohde tulee myyntiin. Toisaalta potentiaalisen kohteen löytymisen mahdollisuudet lisääntyisivät jos:

a)    rikastuisimme (epätodennäköistä?)
b)    katsoisimme haluamamme alueen ulkopuolelta (ei bussiyhteyksiä, tarvittaisiin kaksi autoa, joista aiheutuisi kustannuksia + haluaisinko asua metsässä?)
c)    löytäisimme vanhan (terveen) remontoitavan talon (ongelma: emme ole remontti-ihmisiä eikä se ollut alun perin suunnitelmamme)

Omakotitalon osto ei ole leikkiä. Se on pitkäjänteistä etsintää ja tunteiden myllerrystä, jossa kaikkein tärkeintä, kuitenkin, on pitää järki mukana. Koti, jossa asuisi mieluiten loppuelämänsä, elämän isoin ostos.

Nyt, pettymyksistä huolimatta, olen kiitollinen siitä, että meillä on katto pään päällä, ja sen alla me voimme jatkaa säästämistä. Kiitollinen olen myös isästä, joka on korvaamaton apu omakotitalon ostossa, varsinkin kun meidän budjettiimme sopivat talot tahtovat olla vanhempaa sorttia.

Tässä uusien kokemusten pohjalta olemme myös joutuneet kysymään itseltämme: olemmeko todella valmiita siihen, omakotitaloon, ja mahdollisesti nimenomaan vanhaan sellaiseen? Olemmeko valmiita remontteihin, joita aina tulee, olemmeko valmiita elämään siinä epävarmuudessa, että loppujen lopuksi ei koskaan voi olla varma mitä pinnan alla piilee?

Vastaus on edelleen, kaikesta huolimatta, kyllä.


Odotus jatkuu...


Monday, January 13, 2014

Golden Globe Awards 2014 Fashion


The Golden Globe Awards took place last night. As every year I am curious as to what the celebrities wore. For me the dress that stood out was the black and pink Carolina Herrera dress worn by Taylor Swift. She kept her hair simple and I loved her overall look. Sandra Bullock also looked great and I loved her simple hairstyle as well. Can you believe she is almost 50?! As usual Cate Blanchett looked very classy in a black Armani Prive dress.

Here are some of my favourites.


Taylor Swift in Carolina Herrera


Sandra Bullock in Prabal Gurung


Cate Blanchett in Armani Prive


Robin Wright in Reem Acra


Michelle Dockery in Oscar de la Renta


Zooey Deschanel in Oscar de la Renta


Seems like everyone is pregnant in Hollywood! Drew Barrymore was my favourite Golden Globe pregnant celebrity. Her dress just reflects her playful and fun personality.



Drew Barrymore in Monique Lhullier

For more dresses go to:

http://www.huffingtonpost.com/2014/01/12/golden-globes-red-carpet-2014_n_4499470.html

Saturday, January 11, 2014

Miss My's Dream Homes: A Delightful Danish Dream




When I was pregnant with Isabella we drove from Finland to Holland. I remember driving through Denmark thinking that I could live there as Denmark is just so pretty. If I ever were to move to Denmark I would like to live in this delightful Danish dream home which caught my eye on keltainentalorannalla.

The wooden house was built in 1928 and has everything I love. It has beamtiful beams, a stunning fire place, plenty of light and the perfect mix of white and wood and old and new. And have I mentioned the gorgeous gorgeous yard? Have a look.

































Wednesday, January 8, 2014

Unelmatalon tarina: Vaalea romuromanttinen Aurora


Mahnalassa , Hämeenkyrön kansallismaisemissa seisoo Kannustalon Aurora. Sitä on nyt myymässä eteenpäin Virpi, joka rakennutti sen yhdessä miehensä kanssa vuonna 2008. Virpin perheeseen kuuluu miehen lisäksi neljä lasta, kaksi kissaa ja koira. Nyt perhe on muuttamassa suuren rakkauden, meren, äärelle. Virpin mies valmistuu rakennusrestauroijaksi, he rakastavat vanhoja rakennuksia, ja sopivan kohteen löydyttyä - vielä meren äärestä - he olivat myytyjä. Nyt kaunis Aurora etsii uusia asukkaita.

Talo suunniteltiin perheen tarpeiden ja toiveiden mukaan, se rakennettiin itse ja Virpi suunnitteli sisustuksen. Itse rakentaminen sujui hyvin ja he ovatkin viihtyneet talossa erinomaisesti. Parasta talossa on valo, jota tulvii sisälle kaikkialta. Ekologisuus on Virpille rakentamisessa ja sisustamisessa tärkeää. Heillä on paljon antiikkia ja vanhoja tekstiilejä.






Perheen sisustustyyliä on vaikea määritellä tarkasti. Virpin mielestä se on sopiva sekoitus antiikkia ja uutta. Minun mieleeni sisustuksesta tulee romuromantiikka. Virpin mies on huonekaluentisöijä ja puuseppä, Virpi taas on sisustaja, ja yhdessä he ovat oiva tiimi. Isossa perheessä käytännöllisyys tulee kuitenkin ottaa sopivassa suhteessa huomioon. Ja Virpin mielestä valkoinen on itse asiassa lapsiperheessä hyvä väri. Monet tekstiilit voi pestä kera tilkkanen Kloritea. Virpiä eivät muutamat sormenjäljet stressaa!







Virpi pyöritti useamman vuoden ajan Tampereen ydinkeskustassa My Country Home-nimistä sisustusliikettä, joka myi sekä uutta sisustustavaraa että ranskalaista antiikkia. Sairastuttuaan syöpään hän lopetti kivijalkamyymälän. My Country Home jatkaa elämää verkossa, ja sieltä löytyy pieni valikoima ranskalaista antiikkia sekä heidän oman mallistonsa Friends Forever -pellavavaatteita. Myös niissä on mukana ekologisuus, sillä Friends Forever -mekoissa yksityiskohdat ovat oikeasti vanhoja pitsejä. Nyt Virpi toimii myös Jeanne d ´Arc Livingin Suomen agenttina.

Suurin osa talon sisustuksen huonekaluista ja yksityiskohdista on hankittu vuosien saatossa oman kaupan valikoimista. Huomioni kiinnittyi erityisesti ikkunaluukkuihin ja ikkunoiden puukoristeisiin, jotka ovat vanhoja ranskalaisia aarteita. Ihastuin myös keittiön saarekkeeseen, joka on Mirantikista. Hauska sattuma, sillä teimme vastikään Mirantik-liikkeen omistajan Miran myynnissä olevasta unelmatalosta jutun, jonka voit lukea täällä.









Inspiraatiota sisustamiseen Virpi saa lehdistä, messuilta ja luonnosta, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Virpi on visualisti ja rakastaa kaikkea kaunista ympärillään. Koti merkitsee Virpille turvallisuutta ja perhettä, oikeastaan kaikkea. Kotia voisi kuvailla sanalla turvasatama.


Kysymme vielä Virpiltä vinkkejä yrittäjiksi aikoville. Hän neuvoo uskomaan unelmiinsa ja olemaan valmis tekemään niiden eteen töitä. Harrastusmielessä Virpi ei suosittele yrittäjäksi ryhtymään, sillä se on kovaa työtä, jossa pitää uskoa siihen, mitä tekee. Virpi myös korostaa asiakaspalvelun merkitystä. Se on usean pikkuliikkeen suuri etu, jos sen vain oivaltaa.

Kiitämme Virpiä vinkeistä ja kauniin Aurora-talon tarinan jakamisesta. Toivotamme koko perheelle onnen hetkiä uuden meriunelman ääreen.





Kohdetta myy:
Virpi Kostiainen
0407561567
virpi@mycountryhome.fi

Lisätietoja kohteesta: Etuovi

Wednesday, January 1, 2014

Alkoi uusi vuosi..



...ja olo on haikea, vaikka sittenkin odottava, toiveikas.

Unelma vuodelle 2013 oli uuden kodin löytyminen.

Ei löytynyt.

Kaikkea muuta tapahtui. Toiset unelmat alkoivat saada muotoaan, kovalla työllä. Toisinaan tahti kävi liiankin kovaksi, jouduin pysähtymään, miettimään, mitä teen ja miksi. Tasapainoilua. Jouduin pyytelemään anteeksi. On löydettävä tasapaino ja hyväksyttävä se, että minusta on tullut vahvempi, unelmien puolesta taistelija. Kuitenkin, kaikkein tärkeintä, ovat ihmissuhteet. Matkan varrella toiset niistä ovat vahvistuneet.

Mutta unelmistaan ei saa luopua ja toisinaan tulee olla itsekäs.

Joskus sitä haluaisi vain käpertyä viltin alle, maailmalta piiloon. Mutta maailma on niin mahtava, ettei sitä kannata missata. Olisipa ihmisessä nappula, sen nimi olisi ”asenne” ja sen saisi väännettyä oikeaan asentoon. Ei tarvitsisi piiloutua viltin alle, muuta kuin toisinaan, sillä toisinaan se todellakin tekee hyvää.

Vuoden päästä, tätä taas kirjoittaessani, tulee tässä lukemaan: omakotitalo löytynyt! Ja jos näin ei ole, muutan luolaan.

PS. Kuva on Alpeilta. Yksi niistä reissuista, joka sai ajattelemaan: maailma on mahtava.

Saturday, December 28, 2013

Unelmatalon tarina: Valkoinen koti



Aivan Kangasalan keskustassa, kuitenkin maaseudun rauhassa ja järvimaisemissa, sijaitsee iso omakotitalo, joka etsii uusia omistajia. Talossa asuu vielä tällä hetkellä Mira ja Saku sekä pojat Miska ja Santeri. Silloin tällöin talossa on enemmänkin vilskettä, sillä Miralla ja Sakulla on viiden lapsen ja kolmen lapsenlapsen uusioperhe, joka on tiiviisti tekemisissä keskenään lapsineen, miehineen ja lapsenlapsineen.

Talon on rakennuttanut varatuomari Rinne vuonna 1947. Talossa on lähes kaikki uusittu.
Miran ja Sakun perhe on viihtynyt talossa hyvin. Eniten Mira pitää tilasta ja järvien läheisyydestä sekä siitä, että kaikki mahdolliset palvelut ovat kiven heiton päässä, mutta silti he saavat asua kuin maalla. Tällainen sijainti olisi kerta kaikkiaan oma unelmani.








Pihapiirissä pariskunta pyörittää antiikkiliike Mirantikia, joka on perustettu vuonna 1999. Liikkeen tuotteet ovat pääosin suomalaista talonpoikaishenkistä antiikkia. Miran ja Sakun firma tekee myös erilaisia remontteja. Heillä on aina jokin vanha omakotitalo saneerauksen alla, ja he tekevät myös isompia saneerauksia, kuten kerrostaloja. Ekologisuus on tärkeä osa vanhan saneerausta, ja Mira pitää muutenkin materiaaleista ja sisustuksesta joka ei liian muovinen.

Mira kuvailee sisustustyyliään melko pelkistetyksi, vaikka pitääkin vanhoista kalusteista ja eri aikakausien yhdistelemisestä. Mira ei juuri seuraa sisustustrendejä, vaan hänellä on aina ollut musta-valkoinen koti.






Koti on Miran perheelle paikka yhdessäololle ja rauhoittumiselle. Kangasalta Mira ja Saku ovat ostaneet uuden talon, josta osa on rakennettu 1800-luvulla. Se on täysitiilitalo, jossa on toiminut yksityinen ambulanssifirma noin 30 vuotta. Talossa on oivat tilat niin liikkeelle kuin perheelle. Talo on täysin eri tyylinen kuin tämä. Se on funkkistalo harjussa: Miran sanojen mukaan ” tällä hetkellä maailman rumin, mutta kyllä siitä vielä tulee erikoinen ja juuri meidän näköinen!”
 










Lisätietoja Etuovesta

Ota yhtyettä myyjään:
Mirantik ky
0400908082
mira@mirantik.fi

Translate