…ja minun käsissäni hajoaa usein. Tässä taannoin onnistuin rikkomaan jotakin
vähän arvokkaampaa. Läppärin. Se lipsahti käsistä, kiireessä…
Se ei ollut edes minun. Mutta se oli vanha, eikä sillä
kuulemma ollut niin väliä. Kone toimi sen verran, että sain tärkeät asiat ja
muistot talletettua tikulle ja sitten se sanoi hyvästi.
Sain siis tilaisuuden ostaa pitkästä aikaa läppärin ja sattumoisin
Gigantilla oli hyvä tarjous. Kaikkein parasta oli, että tämä Samsungin tarjouskone löytyi
ihanassa värissä, ja pakkohan se oli saada. Ihastuin ja mikään muu ei ollut
enää vaihtoehto. Nyt puhutaan läppäristä ja varmasti sitä ostaessa on monta
(teknistä) kriteeriä. Minun oli väri (kuten niin usein)! Se on myös pieni,
kevyt ja söpö.
Taannoin Kallioon juuri muutettuani otimme ystäväni kanssa hieman viiniä tyhjässä kämpässä. Televisio oli tottakai oleva yksi ensimmäisistä hankinnoista ja sellainen löytyi nopeasti netistä. Ostoksen ratkaisi nopeasti hinta, ulkonäkö ja nopea soitto veljelle, jonka jälkeen en ollut yhtään viisaampi. Viinilläkin oli ehkä pieni osuus asiassa. Hyvä televisiohan sieltä tuli kotiin kannettuna.
Onneksi oli asuntosäästötilin lisäksi sattumoisin rahaa
varatilillä.
Mitä tästä siis opin? On hyvä olla erikseen säästössä pahan päivän
varalle (tästä on sanottu niin monta kertaa...). On hyvä myös tallentaa tärkeitä tiedostoja, kuvia ym. jonnekin koneen
ulkopuolelle (tästäkin on sanottu niiiin monta kertaa). On hyvä olla varovaisempi (mutta minkäs teet, kun on kömpelöksi
syntynyt).
Onneksi mies on jo kohelointiini tottunut (ihmettelee vain
miksi aina rikon hänen tavaroitaan enkä omiani…kumma juttu ihan oikeasti), ja
onneksi hänellä on oma hieno läppäri, että pääsin korvaaman vanhan ”varaläppärin”
pinkillä kapineella. Voitte kuvitella miehen reaktion (ei kuulemma sopinut ”sisustukseen”)
ja minun mielestäni kun tämä on kuin tähän kotiin tehty!
Tämmöinen turkoosi vanhus on ”wanted”-listalla. Kirjoituskonetta varten ei tarvitsisi
rikkoa mitään. Ja turkoosi sen olla pitää (värihän ratkaisee). Tämä yksilö löytyi Etsy.comista, missä on muuten kaikkea ihanaa. Tässä
kapineessa ei tekniset tiedot paina, lähinnä se olisi nostalgian tunnetta
kirjahyllyssä. Voisin muistella lapsuutta, jolloin tuli naputeltua äänekkäällä
kirjoituskoneella lyhyitä tarinoita, joissa muistaakseni seikkaili vampyyrejä.
Tiesinhän, että minun olisi pitänyt olla Twilight-kirjasarjan kirjoittaja!
Olisin rikas nyt eikä varatilillä täytyisi olla läppärin hajottamisen varalta
rahaa!
Posts
