 |
| Kuva |
Tänään vietetään Kirjan ja ruusun päivää.
Minulla on kirja kädessä, lähes päivittäin.
Lapsuuden haaveni oli kai olla kirjailija. Ei siis astronautti, lentäjä, näyttelijä tai jotakin muuta yhtä jännittävää ja siistiä, vaan tylsä kirjailija. Lapsuudenkodissani oli silloin, ennen tietokonetta, kirjoituskone, jolla naputtelin tarinoita. Ideoita hamusin tietysti kirjoista, kuten Viisikosta ja kirjoitin oman versioni, Seitsikko. Mikä parempi tapa oppia kuin mestareita matkimalla! Taisinpa kirjoittaa myös vampyyrien rakkaustarinan. Minunhan se Twilight -kirjasarja olisi pitänyt kirjoittaa. Olisin nyt rikas!
Todellisuus on kuitenkin lapsuuden haavekuvasta kaukana. Ensinnäkin, kirjailijaksi on vaikea päästä ja sellaisena on vielä vaikeampi pysyä. Vain noin 1 % kustantamoille lähetetyistä käsikirjoituksista julkaistaan. Kirjailija ei rahassa kylve. Suurin osa ansioista muodostuu erilaisista apurahoista. Ei sitä hommaa rahan takia tehdä. Kutsumusammatti varmasti monelle.
Tai voisihan sitä nousta seuraavaksi Sofi Oksaseksi.
Jokin viehätys siinä ammatissa kuitenkin on. Ehkä se on vapaus. Voin nähdä itseni unelmataloni terassilla naputtelemassa vanhalla kirjoituskoneella. Aurinko paistaa ja vieressäni on viinilasi. Kirjoittaisin linnunlaulun siivittämänä uutta menestysromaania Seitsikko.
Ei sitä lapsuuden haavekuvaa ollutkaan niin vaikea herättää henkiin. Mutta nyt, todellisuus verhoaa tämän ison lapsen maailmankuvaa.
Luen monipuolisesti. Hömppää, jännitystä ja joskus jopa klassikkoa. Toisinaan hyppään mukavuusalueen ulkopuolelle, kuten äskettäin, kun äitini sai minut lukemaan Jari Tervoa. En ole ennen lukenut hänen teoksiaan, mutta äidin innostamana tartuin kirjaan Layla. Ennakkoluuloistani pääsin eroon heti ensimmäisen luvun jälkeen. Tarina oli alun alkaen jännittävä eikä ollenkaan vaikealukuinen, kuten olin pelännyt.
Nyt, ja VAIN TÄNÄÄN 23.4 Kirjan ja ruusun päivänä KAIKKI Suomen kirjakaupat tarjoavat
Todellisuus on kuitenkin lapsuuden haavekuvasta kaukana. Ensinnäkin, kirjailijaksi on vaikea päästä ja sellaisena on vielä vaikeampi pysyä. Vain noin 1 % kustantamoille lähetetyistä käsikirjoituksista julkaistaan. Kirjailija ei rahassa kylve. Suurin osa ansioista muodostuu erilaisista apurahoista. Ei sitä hommaa rahan takia tehdä. Kutsumusammatti varmasti monelle.
Tai voisihan sitä nousta seuraavaksi Sofi Oksaseksi.
Jokin viehätys siinä ammatissa kuitenkin on. Ehkä se on vapaus. Voin nähdä itseni unelmataloni terassilla naputtelemassa vanhalla kirjoituskoneella. Aurinko paistaa ja vieressäni on viinilasi. Kirjoittaisin linnunlaulun siivittämänä uutta menestysromaania Seitsikko.
Ei sitä lapsuuden haavekuvaa ollutkaan niin vaikea herättää henkiin. Mutta nyt, todellisuus verhoaa tämän ison lapsen maailmankuvaa.
Luen monipuolisesti. Hömppää, jännitystä ja joskus jopa klassikkoa. Toisinaan hyppään mukavuusalueen ulkopuolelle, kuten äskettäin, kun äitini sai minut lukemaan Jari Tervoa. En ole ennen lukenut hänen teoksiaan, mutta äidin innostamana tartuin kirjaan Layla. Ennakkoluuloistani pääsin eroon heti ensimmäisen luvun jälkeen. Tarina oli alun alkaen jännittävä eikä ollenkaan vaikealukuinen, kuten olin pelännyt.
Nyt, ja VAIN TÄNÄÄN 23.4 Kirjan ja ruusun päivänä KAIKKI Suomen kirjakaupat tarjoavat
Jari Tervon
uutuusteoksen Jarrusukka
kaupan pääälle!
uutuusteoksen Jarrusukka
kaupan pääälle!
(Kirjan saat kaupan päälle, kun ostat kirjoja vähintään 10 eurolla. Erikoisteoksen arvo 29,80 €)
Äitienpäivä lähestyy, ole ajoissa, hyödynnä Kirjan ja ruusun päivän tarjous ja tilaa äidille lukemista. Tai hemmottele äitiä lehdellä, äitienpäivän kunniaksi A-lehdet tarjoaa -50 % kaikista lehdistä.
*
Tätä päivää minä juhlistan lukemalla ja kiitän ja kunnioitan kaikkia niitä kirjailijoita, niin enemmän kuin vähemmän tunnettuja, jotka jaksavat pakertaa talonsa aurinkoisella terassilla (tai pölyisessä työhuoneessaan) tarinoita meidän muiden iloksi.
Lukeminen kannattaa aina!
Posts
No comments:
Post a Comment