 |
| Kuva |
Toukokuu on ovella ja unelma lähenee. Viisi kuukautta, niin ASP-sopimuksen ehdot mahdollistavat asunnon oston. Budjetti on rajallinen ja aluekkin aika tarkkaan rajattu. Mitä jos potentiaalista omakotitaloa ei löydy, voisimmeko tyytyä rivitaloon, ja olisiko siinä asuminen helpompaa ja edullisempaa?
Asunnon yhteistä ostoa alun perin suunnitellessa omakotitalo ei ollut ykkösvaihtoehto. Ajan saatossa siitä on kuitenkin muodostunut unelma, josta en enää voisi kuvitella luopuvani.
Omakotitaloasuminen on elämäntapa, talo vaatii työtä ja huolenpitoa. Vastuu kauhistuttaa. Kuten tulevia vanhempia. Mitä jos en osaa, mitä jos olen ottamassa liian suuren vastuun. Mutta apu löytyy aina, jos ei muualta niin Keltaisilta Sivuilta.
Rivitaloasumisessa on yhtiökokoukset ja talkoot ja ainainen syyllisyydentunne, jos niihin ei osallistu. On vastikemaksut ja päätöksiä, joihin ei itse voi vaikuttaa. Voi päätyä maksamaan tuhansia euroja remontista, josta tehtiin päätös yhden äänen enemmistöllä. On oma pieni piha, mutta ei yksityisyyttä. On nalkuttavia naapureita ja riitoja. Ja vaikka olisikin mukava yhteisö, kyllä minä talkoiden aikana mieluiten vetäisin verhot ikkunoiden eteen ja teeskentelisin poissaolevaa.
Yllätyksenä on tullut se, ettei omakotitaloasuminen välttämättä ole (ainakaan paljon) kalliimpaa kuin rivitalossa asuminen. Omakotitalossa ei ole vastikemaksuja ja osaksi rahanmenoon voi vaikuttaa itse. Toisaalta omakotitaloon voi tulla yllättäviä remonttikuluja, mutta niitä voi tulla myös rivitaloihin, ja silloin maksetaan muidenkin huolet.
Vielä me asumme rivitaloyhtiössä, jossa pensasaita päätettiin viime syksynä leikata maan tasalle ja missä naapurit suunnittelevat koira-aitaa, johon ei ole annettu lupaa. Olo on paljas ja avuton. Pikkuruisen pihaläntin laatat ovat sammaleen peittämät, mutta oikeastaan minä odotan sitä, että pääsen pihalle hommiin. Se piha, se vain ei ole omani.
Ihmisiä ja asumistapoja on monenlaisia, se mikä sopii yhdelle, ei käy toiselle. Minä olen erakko, joka haluaa kyykkiä omassa perunamaassa ja soittaa stereoita täysillä niin että ikkunat helisevät.
Omakotitalossa sitä päättää itse ja sitä kävelee vapaana omalla pihallaan. Minä valitsen vapauden ja minä valitsen vastuun, vaikka se pelottaa. Ihmiset selviävät, kaiken aikaa.
Minä valitsen unelman, vaikka sitä joutuisi odottamaan. Unelmat, ne on tarkoitettu toteutettaviksi.
Posts
Go for the omakotitalo! Me ”kärvisteltiin” vuosikausia multi-paritaloyhtiössä (kahden asunnon rivitalonpätkistä koostuva yhtiö) kun ei raaskittu ottaa tarpeeksi ronskia lainaa omakotitaloa varten. Kumpi sitten on halvempaa riippuu tietty siitä kuinka uutta ja isoa rivitaloasuntoa tai omakotitaloa on hankkimassa. Täällä Espoossa ei ihan pikkurahalla pääse minkäänlaiseen omakotitaloon käsiksi, mutta 2,5 vuotta sitten päätettiin ottaa tukevasti lainaa ja ostaa se omakotitalo. Ja voi pojat että olen nauttinut joka hetkestä! Noo, ehkä nautintoni oli hivenen laimeampaa kun katto vuoti kuten myös tiskikoneen poistoletku ja ilmalämpöpumpun asennuksesta ei tullut kuin sanomista jne jne…Mutta on se loistavaa kun on oma tupa ja oma lupa!
ReplyDeleteKiitos kommentista, todella kiva kuulla kokemuksia ja saada vain vahvistusta omakotitalon oston puolesta! Kyllä rivitaloasuminen siinä määrin jo itseä on alkanut ärsyttää, että olen valmis hyppäämään unelmaa kohti ja kohtaamaan sen tuomat haasteet, myös ne katon vuodot ym. :) Ja kyllä se oma pihakin on niin unelma. Eipä ole kukaan valvomassa ja valittamassa!
ReplyDeleteHommaahan tässä omakotiasumisessa toki on. Itse pitää tietää (tai lähinnä arvata) kaikki ja seurata repsottaako jokin nurkka, ei voi luottaa siihen että taloyhtiössä on joku viisas joka tietää ja "taloyhtiö hoitaa". Mitään rakettitiedettä ei talon ylläpitäminen kuitenkaan ole. Ja jos päättää korjata tai jättää korjaamatta jonkin asian, se on ihan oma päätös, eipä tarvii sitten murjottaa että taloyhtiön enemmistö teki tyhmän päätöksen.
Delete