Miss Mo’n Lohja: Menneen ajan joulumarkkinat

Lauantaina 14.12 päätämme virittäytyä joulun tunnelmaan Miss Myn kanssa. Suuntaamme Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille. Suuret markkinat levittäytyvät kirkonmäen ympäristöön ja ihmisiä riittää heti aamupäivästä. Ilma on kolea, muttei yhtä kylmä kuin viime vuonna. Silloin jäätyivät varpaat. Maa ja taivas ovat harmaana, lumi puuttuu maisemasta.

Maisemaan ilmestyy kuitenkin jotakin kiinnostavaa. Yllätysesiintyminen. Lohjan Tenoripäivien Vuoden Taiteilija 2014 Heikki Orama ottaa mikrofonin haltuunsa ja esiintyy keskellä Lohjan joulumarkkinoita. Uteliaita ihmisiä kerääntyy kuuntelemaan Heikin komeaa laulua.

Heikki tulee esiintymään Lohjan tenoripäivillä ensi vuoden elokuussa, mutta sitä ennen Heikin voi nähdä esiintymässä pop up –taiteilijana Lohjan tapahtumissa ja keskellä kaupunkia. Pääsemme jututtamaan Heikkiä ja kyselemään enemmän tempauksesta, joka on hänen ensimmäisensä.

Yllätysesiintyminen joulumarkkinoilla sujui hyvin ja Heikki on tyytyväinen. Hän on laulanut koko ikänsä, ensimmäiset muistot hänellä on esiintymisestä naapureille ja perheelle 3-4 – vuoden ikäisenä. Lauluharrastuksen hän aloitti Cantores Minores poikakuorossa Helsingissä 9-vuotiaana, jonka jälkeen hän opiskeli Sibelius-akatemiassa viisi vuotta 70-luvulla. Sitten hän sai kiinnityksen Suomen kansallisoopperaan, jossa hän vietti pari vuotta, kunnes siirtyi ulkomaille asumaan.

Heikki asui Saksassa yli 10 vuotta, ja niiden vuosien aikana hän lauloi suurimmaksi osaksi oopperaa. Ulkomaan vuosien aikana Heikki teki paljon vapaaehtoistyötä ulkosuomalaisten parissa. Lopulta vuonna 90 koti-ikävä kasvoi suureksi ja niinpä hän muutti takaisin Suomeen. Hän on toiminut laajasti laulajana, kirkkomuusikkona ja freelancelaulajana. Nykyään Heikki toimii Lohjan seurakunnassa Karjalohjalla ja Sammatissa ja hän myös järjestää paljon konsertteja.

 
Vaikuttavin idoli Heikin elämässä on ollut Kim Borg, jonka kanssa hän aikoinaan opiskeli Kööpenhaminassa. Kim myös sävelsi ja Heikki pääsi ensimmäisenä esittämään Kimin luomuksia. Toiseksi idolikseen Heikki mainitsee Martti Talvelan, energisen artistin, joka valitettavasti kuoli liian nuorena. Martti on iso idoli kenelle tahansa bassolaulajalle. Kaksi muuta merkittävää henkilöä Heikin elämässä ovat olleet Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen, joiden kanssa hän on laulanut yhdessä. Heikki haluaa toivottaa kaikkea hyvää ja rauhallista joulua ennen kaikkea Jaakolle, jolla on ollut terveysongelmia viimeisen vuoden aikana, ja jota hän on usein esiintymisissä tuuraillut.

Heikki ei tunne rajoja. Hän on laulanut Saksan, Sveitsin ja Espanjan lisäksi USA:ssa, Japanissa ja Australiassa. ”Musiikin kieli ei tunne rajoja, se on kansainvälinen kieli, ja minun periaate on aina ollut että missä vain voi kaataa raja-aitoja ja niin siellä se myös tehdään. Musiikki on valtava voimavara ihmiskunnalle, tiedetään että siellä missä musiikki soi, ollaan yleensä poissa pahanteosta. Ja se toimii ihan globaalisti”, Heikki kertoo.

Seuraamme Heikkiä vielä Lohjan kirjastoon, jossa hän heittää päivän toisen yllätysesiintymisen.

Katso Heikin esitys:

 Sanomme hyvästit Heikille ja lähdemme katselemaan, mitä kojuista löytyy. Tarjontaa on paljon, sillä myyntipaikkoja on 230. Lohjan joulumarkkinoilla kaiken täytyy olla käsintehtyä ja se kyllä näkyy. On kaikkea kaunista ja paljon hypisteltävää. Ihastun erityisesti ”Uusi Tarina” kojuun, josta löytyy vanhoista kirjankansista tehtyjä laatikoita ja avainkaappeja.

 

Lohjan joulumarkkinoilla käy myös jokunen ulkomaalainen ja me onnistumme löytämään yhden sellaisen, ainakin melkein. Pontus on kotoisin Tukholmasta, mutta on asunut Suomessa, Virkkalassa, jo kolme vuotta. Tämä on hänen toinen kertansa kyseisillä joulumarkkinoilla. Suomeen hänet toi, mikäs muukaan, kuin rakkaus. Se sama, joka ajoi minut parisen vuotta sitten Lohjalle.

Pontus

Vaikka lumi puuttuu maisemasta, onnistumme pääsemään joulun tunnelmaan tuoksujen, koristeiden ja tunnelman avulla. Ostettavaa olisi, mutta joululahjat jäävät silti hankkimatta. Taasko jätän kaiken viime tippaan?

Tänä vuonna yleisöä oli odotettua enemmän, yli 25,000 kahden päivän aikana. Ensi vuonna on luvassa juhlavuosi, sillä Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat järjestetään silloin jo 20. kerran. Mitähän silloin on luvassa?

- Miss Mo - 

* Juttu tehty yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa *

Kaikki kuvat: My Moon

Lohjan tenoripäivät 2.8.-24.8.2014. Vinkki: liput joululahjaksi! Lippuja myy lippu.fi 20.12 alkaen. Lisää infoa: www.tenoripaivat.fi

http://www.lohja.fi/
http://visitlohja.fi/
http://palvelut.lohja.fi/menneenajanjoulumarkkinat/

Miss Mo'n Lohja: Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaalin kulisseissa

Innostunutta puheensorinaa, säntäilyä, kenkien sovitusta ja meikkipurnukoiden iloista kalkatusta, nainen sovittamassa peruukkia ja mies kalsareissa. Keskelle tätä skenaariota minä ja Miss My pääsemme lauantai-iltana Lohjan teatterin takatiloissa, puolitoista tuntia ennen musikaalin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen alkua.

Teatterimaailman kulisseihin meidät johdattaa Inkeri Paananen, Lohjan teatterin sihteeri. Lohjan teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri, jonka henkilökuntaan kuuluu neljä vakituista työntekijää: Inkerin lisäksi taiteellinen johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski, puvustaja Kati Heikkinen ja tämän musikaalin myötä eläkkeelle jäävä lavastaja Jari Jalonen. Lohjan Teatterin näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi Lohjan Harrastajanäyttelijät ry:stä.

Miespääroolia esittävä Teemu Alanen maskeerajan Pipsa Immosen käsitelyssä.

Monenlaista taitajaa

Inkeri opastaa meidät alas takatiloihin ja jättää ohjaajan Sarin huostaan. Hänen opastuksellaan kiertelemme teatterin eri tiloissa ja kuulemme lisää historiasta. Lohjan teatteri on alun perin elokuvateatteri, jonne mahtuu 204 katsojaa. Tila on intiimi, kutsuva. Sari on virallisesti virkavapaalla, mutta käy valvomassa näytöksiä Lohjan teatterissa. Viikot hän viettää Mikkelin ammattiteatterissa ohjaten näytelmää Hiljaiset sillat, jonka pääosissa nähdään Sami Saikkonen ja Marjaana Viitanen.

Johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski.

Kurkistamme pukuvarastoon ja hypistelemme erilaisia asuja. Vintage laukut ja kengät koristavat koko seinän pituutta, kutsuvat luokseen ja minusta tuntuu, että on parempi jättää visiitti lyhyeksi ennen kuin tulen hulluksi.

Puku tekeillä ensi-iltansa helmikuussa saavalle Robin Hoodille.

 

Puvustuksesta vastaava Kati toimii kahvilan puolella esitysten ajan.

Koreografiat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaaliin Sari on luonut yhdessä Kirsi Kannaksen kanssa. Kirsi on Lohjan Un Dos Tres – tanssikoulun johtaja ja hän tanssii itse musikaalissa. Kirsillä on pitkä, noin 25 vuoden tausta tanssijana.  Sen lisäksi hän on myös espanjankielen opettaja, mutta tällä hetkellä tanssiharrastus vie suurimman osan ajasta.

Pääsemme tepastelemaan tyhjään saliin ja tunnustelemaan, miltä lavalla tuntuu seisoa. Bändi lämmittelee nurkassa ja me käymme jututtamassa musiikin sovituksesta ja johdosta vastaavaa Antti Kajanderia. Musikaalissa Antti soittaa kitaraa ja hän on myös säveltänyt yhden musikaalin kappaleista. Vapaa-ajalla hän soittaa ja laulaa kolmihenkisessä bändissä Idle Wolf. Lohjan teatterin parissa Antti on ollut kaksi vuotta. Antin vaimo Riikka Kajander nähdään myös musikaalissa, tanssijan roolissa.

Antti Kajander

Alhaalta matkamme jatkuu ylös, äänimaailman pariin. Koska kyseessä on harrastajateatteri, ääni- ja valomaailmasta vastaa yksi mies, Tommi Rosnell, joka työskentelee Lohjan teatterilla projektikohtaisesti. Tommi kuvailee vanhan elokuvateatterin akustiikkaa haastavaksi. Korjaukseen ei ole varaa, mutta tavallinen kansalainen tuskin huikeita eroja äänimaailmassa huomaa. Haastava tila on toisaalta myös intiimi ja tunnelmallinen.

Tommi Rosnell

Tommin työpiste

Tunteiden myllerrystä

Kahvion puolella ihastelemme seiniä koristavia tauluja, jotka Sari on tilannut Milja Viljamaalta juuri tätä musikaalia varten. Taulujen teemana ovat hevoset, sillä niillä on iso rooli musikaalissa. ”Tuuliharjat” – taidenäyttely avattiin musikaalin yhteydessä ja melkein kaikki taulut on myyty. Miljan yritys MiljART tekee Lohjan teatterille myös kaikki julisteet ja esitteet. Onneksemme taiteilija sattuu olemaan paikalla, ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan.

Tarina taulujen takana on koskettava. Samaan aikaan kun Milja työsti tauluja, hänellä epäiltiin aivokasvainta. Hurja tunnetila näkyy synkempää maailmaa edustavissa tauluissa. Muutos parempaan kuvastuu taas toisissa tauluissa, sillä lopulta elämä voitti ja diagnoosi oli väärä. Monet olisivat Miljan tilanteessa lamaantuneet, mutta Milja löysi lohtua taiteesta. Se oli tapa purkaa tunteita, pelkoa ja synkkyyttä. Taiteella on ihmeellinen voima.

Milja Viljamaa

Ennen esitystä on soundcheck. Kiipeämme näyttelijöiden mukana takakautta lavalle jyrkkiä portaita pitkin. Miss Myn mieleen ne tuovat rappuset Hollannissa. Minä en voi muuta kuin ihmetellä, miten näyttelijät pääsevät ne mekoissa ja paniikissa ennen esitystä ylös. Me asetumme tyhjään saliin seuraamaan näyttelijöiden lämmittelyä. Lopuksi rutiineihin kuuluu, että näyttelijät käyvät piiriin, nostavat kädet ilmaan ja hokevat ja huutavat yhdessä valittua sanaa. Näin he purkavat paineita ja jännitystä ennen esitystä. Kysymme vielä Sarilta taikauskoista, jotka liittyvät teatteriesityksiin. Sari kertoo, että ennen esitystä ei esimerkiksi saa laittaa kenkiä pöydälle, viheltää eikä kulkea tikkaiden alta.

Joni Pitkonen näyttelee Zobarin parasta ystävää. Näytelmässä on mukana koko perhe: vaimo Minna Pitkonen Zobarin sisarena sekä lapset Acallia ja Maisa.

Anu Mykrä on roolihahmoltaan yksi heimolaisista, hän sekä tanssii että laulaa.

Intohimoa ja tanssiaskelia

Olemme valmiita näytökseen. Katselemme, miten katsomo täyttyy hiljalleen ja asetumme itse eturivin paikoillemme. Lava on niin lähellä että sitä voi koskettaa. Musikaalin aikana saammekin säpsähtää muutaman kerran, kun näyttelijät tulevat aivan eteen. Tätä lähemmäs teatteria ei pääse.

Teemu Alanen hurmaa miespääosaroolissa mustalaisena Zobarina ja naispääosassa viettelee Sanni Rasi mustalaisnaisena Raddana. Varttuneen mustalaisnaisen roolissa Merja Hukkanen tekee vaikuttavan suorituksen. Oikeassa elämässä Merja on Lohjan nuorisotoimen päällikkö. Lavalla esiinnytään myös koko perheen voimin. Joni Pitkonen näyttelee antaumuksella Zobarin parasta ystävää. Zobarin sisaren roolissa nähdään Jonin vaimo Minna ja mukana ovat myös pariskunnan lapset Acallia ja Maisa.

Juoni on dramaattinen ja loppu Romea & Juliamainen. Pelkkää synkistelyä tai traagisuutta ei musikaali kuitenkaan ole, sillä upeat musiikki – ja tanssinumerot piristävät tunnelmaa. Flamenco-esitykset saavat taas kaipaamaan lajin pariin, jota ei koskaan tullut aloitettua. Joko olisi aika?

Kuva: Lohjan teatteri

Kuva: Lohjan teatteri

Kuva: Lohjan teatteri

Intohimoinen rakkaustarina tempaa mukaansa ja aika lentää. Tämä ei todellakaan ole yksi niistä kouluvuosien pakollisista teatterireissuista, kun ei malttanut pysyä penkillä ja haukotukset ja kikatukset saivat vanhemman väen kimpaantumaan. Olenko aikuistunut vai onko musikaali yksinkertaisesti niin hyvä ja mukaansatempaava? Toinen väittämä pitää ainakin paikkansa, ehkä myös ensimmäinen. Ja olen varma, että nuoremmatkin viihtyvät. Katsojat pidetään nimittäin tiukassa otteessa toiminnalla, draamalla sekä musiikin, laulun ja tanssin yhdistelmällä.

Esitys tekee vaikutuksen niin meihin kuin muihinkin. Lohjalaiset Kati ja Veli Nuutinen ylistävät esitystä parhaana pitkästä aikaa. He ovatkin ahkeria teatteriharrastajia, sillä he käyvät katsomassa joka ikisen Lohjan teatterin näytelmän. Myös lastennäytelmät he käyvät katsomassa lastenlasten kanssa. Pariskunta kehuu erityisesti tanssia ja puvustusta.

Kati ja Veli Nuutinen pitivät musikaalia yhtenä parhaista Lohjan teatterissa pitkään aikaan nähdyistä näytelmistä.

Unelmarooli

Esityksen jälkeen osa näyttelijöistä suuntaa ravintola Saskatooniin jatkoille. Zobarin roolissa näytellyt ja laulanut Teemu ehtii ruokaa odotellessa vaihtamaan muutaman sanan kanssamme. Naantalista kotoisin oleva 29-vuotias Teemu muutti Lohjalle saatuaan pääosaroolin musikaalista, sillä se oli sen verran aikaa vievä projekti. Teemu kuvailee Lohjaa yllättävän kivana paikkana ja teatteriperheen voimin hänen on ollut helppo kotiutua uuteen kaupunkiin. Seuraavaksi miehen suunnitelmissa on muuttaa keväällä muutamaksi kuukaudeksi Kööpenhaminaan opiskelemaan laulamista, sillä se on hänen ykkösjuttunsa. Teemu ei kuitenkaan liikoja etukäteen elämää suunnittele. Hän on näytellyt lapsesta asti ja tykkää matkustella. Lempipaikakseen hän mainitsee Uuden-Seelannin.

Kuvassa: Teemu Alanen, Sari Niinikoski, Petri Puttonen ja Riikka Kajander.

Lohjalle muuttaessaan Teemulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä kaupungista tai sen teatterista. Hän hakeutui rooliin nähtyään Sarin ilmoituksen Lohjan teatterin Facebook-sivuilla. Hän oli kuullut teatterin olevan todella tasokas ammattijohtoinen harrastajateatteri, mutta silti Teemu yllättyi tasosta. Hän kuvailee sitä yhdeksi Suomen parhaita harrastajateattereista.  Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen – musikaalin osalta Teemu vaikuttui syvästi taitavasta ohjaajasta, koreografiasta ja puvustuksesta. Hän myös yllättyi, että näytelmässä tuli olemaan tanssia, hän ei ollut koskaan ollut samanlaisessa projektissa mukana. Kun kysymme Teemun unelmaroolista, hän toteaa, että juuri tällä hetkellä hän on siinä. Samaa mieltä on varmasti myös hänen äitinsä, joka oli todella innoissaan poikansa puolesta kuultuaan tämän saaneen roolin.

Teatteriporukan jatkot Saskatoonissa.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen on ollut äärettömän suosittu. Se vetää porukkaa paljon myös Lohjan ulkopuolelta, ympäri Suomea. Se on loppuunmyyty ja muutamat lisänäytöksetkin myytiin loppuun saman tien. Teemu harmittelee, ettei enempää näytöksiä voi enää järjestää. Seuraavana on vuorossa Robin Hood, jonka ensi-ilta on 22.2.2014.

Tapaamisiin!

On aika sanoa hyvästit mahtavalle ja tiiviille porukalle. On ollut etuoikeus päästä seuraamaan mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Ja ennen kaikkea minkälaiset persoonat saavat luotua eri palasista eheän, viihdyttävän kokonaisuuden, elämyksen. Ilta on ollut mielenkiintoinen ja antoisa, täynnä tunteita ja inspiroivia persoonia. Tekijöiden yhteisö - se on tiivistettynä se, mikä mieleeni jää ikimuistoisesta illasta.

Kiitokset koko teatteriporukalle!

- Miss Mo -

* Juttu tehty yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa *

Kaikki kuvat: My Moon, paitsi ne missä mainittu Lohjan teatteri

http://www.lohja.fi/
http://visitlohja.fi/

http://lohjanteatteri.kotisivukone.com/
Lohjan teatterin Facebook

Miss Mo’n Lohja: Matka maan alle

Auto kiitää maan uumeniin, syvemmälle, pidemmälle, alemmas. 110 metriä maan alla vesi solisee, hiekka kenkien alla rahisee ja hämärässä liikehtii jotakin. Veden solinaan sekoittuu karmiva äännähdys. Halloween Tytyrin kaivosmuseossa.

Tytyrin kaivosmuseo on suosittu nähtävyys Lohjalla ja nyt vihdoin pääsen kokemaan sen. Ennen alas menoa laitamme Miss Myn kanssa kypärät päähän ja nappaamme kuvan oppaamme kanssa. Halloween Tytyrin kaivosmuseossa on tuonut paljon ihmisiä paikalle ja toiset ovat panostaneet asian mukaiseen pukeutumiseen, kuten hurja Batman-poika.

Opas kertoo, että Tytyrin tunneliverkosto on yli 60 kilometrin mittainen ja se risteilee järven ja osittain kaupungin alueiden alla. Tytyrin alueella tehtiin ensimmäiset kalkkikivilouhinnat vuonna 1897. Tytyrin kaivosmuseo avattiin vuonna 1988. Kaivos on yhä toiminnassa ja nykyään siellä työskentelee 23-25 miestä 350 metrin syvyydessä.  Kaivoksiin tuleva vesi on peräisin pohja –ja pintavesistä sekä kaivostöissä käytetyistä vesistä. Tytyrin kaivoksesta pumpataan vettä n. miljoona kuutiometriä vuodessa. Vettä myydään Lohjan kaupungille juomavedeksi ja loput vedestä pumpataan Lohjanjärveen.

Yli 100 metriä leveän ja 100 metriä syvän maanalaisen louhoksen äärellä saa hyvän käsityksen kalkkilouhoksen koosta. Valoshow leikittelee eri väreillä louhoksen seinillä ja syvyyksissä. Parin sekunnin totaalisen pimeyden aikana voi kuvitella, minkälaista olisi olla kaivoksen syvyydessä töissä, kun otsalampun patterit sanovat itsensä irti.

Käytävällä meitä tervehtii kaivosmies (ei tosin oikea, nukke vain) viiksineen. Viikset olivat ainakin ennen tyypillinen näky kaivosmiehillä. Porauksesta syntyvä kivipöly aiheutti ongelmia kaivosmiehille, ja viiksien uskottiin osaksi suojelevan pölyn pääsyä elimistöön. Viiksissä on tunnelmaa, ja ajavathan ne näin Movemberina tärkeää asiaa, mutta nyt opin, että ne myös suojaavat kaivosmiehiä pölyltä. Sen monista positiivisista seikoista johtuen yritän jatkossa olla suopeampi mieheni viiksiä kohtaan.

Opas kertoo kierroksen aikana mielenkiintoisia faktoja, kuten sen, että naisten kaivoksissa työskentelyn salliva laki tuli voimaan vasta 1990-luvun lopulla. Aikaisemmin kaivos oli naisilta suljettu maailma. Sen sijaan maan päällä tapahtuva kivien lajittelu työllisti lähes yksinomaan naisia. Näin Halloweenina kaivosmuseoon ripotellut koristepääkallot pistävät miettimään kaivoksen uhreja. Opas kertoo työtapaturmien Tytyrin kaivoksessa olleen vähäistä. Koko kaivoksen historian aikana on kuolemaan johtaneita tapaturmia sattunut viisi. Kaivoksessa riittää ihmettelemistä ja pimeydestä ilmestyvät haamut ja kummitukset onnistuvat säikyttelemään lapsia. Vähän itsekin yhtä säikähdin, mutta en kiljaissut, en.

Lopuksi lounastamme tunnelmallisessa Tytyri-salissa, jossa onnistuu erilaisten juhlien järjestäminen, pidetäänpä siellä toisinaan häitäkin. Mutta poiskin pitää päästä, takaisin maan pinnalle, ja vaihtoehtoja on kaksi: autolla samaa reittiä tai rappusia jalan nousten. No mehän otamme rappuset! Vaikka ruoka painaa vielä vatsassa. Hämäriä rappusia kuljemme ylös, ylös. Miss Mylle minä sanon: älä katso alas, älä missään nimessä katso alas. Vaikka pimeää onkin, lamput valaisevat alhaalla häämöttävän pohjan ja tajuan miten jyrkästi me ylöspäin menemmekään. Ylhäällä häämöttää valo ja sitä kohti me kapuamme. Ylhäällä tasaamme hengitystä ja autossa matkalla kotiin tunnemme jo pienen liikuntahetken positiiviset vaikutukset.


Olisiko minusta kaivosnaiseksi? Ei, ei sitten ollenkaan. Mieluummin ilmassa tai vaikka vedessä kuin maan alla. Parhaiten kuitenkin selviän jalat maan pinnalla, pää toisinaan pilvissä.

- Miss Mo -

* Juttu tehty yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa *

Kuvat: My Moon

Lisätietoja: http://palvelut.lohja.fi/tytyrinkaivos/

http://www.lohja.fi/
http://visitlohja.fi/