Tuesday, May 7, 2013

Miss Mo'n Ajatusnurkka: Odotus

Kuva

Elämä on yhtä odotusta. 

Odotetaan, että palkka tulee tilille, odotetaan tulevaa konserttia tai lomamatkaa, odotetaan unelmien kotia. Odotetaan unelmien miestä, odotetaan, että unelmien mies kosisi tai edes joskus siivoisi, odotetaan, kun ollaan raskaana, odotetaan, että tullaan raskaaksi, odotetaan juhlia, ystävän häitä, odotetaan Stockkan kellon alla. Odotetaan junaa, aurinkoa, sadetta, perjantaita, ja lopulta, odotetaan kuolemaa.

Ja odotuksen välillä valitetaan ja stressataan, kun mies ei kosi, juna on myöhässä tai palkka on käytetty jo kuun puolivälissä. Tai valitetaan, kun tapahtuu liikaa ja odotetaankin vain yhtä vapaata hetkeä. Ja sitten, kun se hetki koittaa, ei osata olla, ja taas, odotetaan, valitetaan, odotetaan. Kyllä minä odotuksen ja valituksen tiedän ja osaan.

Mutta odotus ei lopu ikinä, ei se lopu siihen, että mies kosii, unelmien talo löytyy ja esikoinen syntyy. Odotamme, huomaamattamme, kaiken aikaa. Hyvin paljon on itsestä kiinni, miten odotuksen ottaa. Toisilla ei ole vaihtoehtoa. Minun mummoni makaa vuoteessa odottaen. Hänellä ei enää riitä näköä lukemiseen, hänellä ei ole voimia nousta sängystä tai tuntea kesän tuloa. Kesä ei välttämättä enää hänelle tule, mutta hän ei voi tehdä mitään täyttääkseen viimeisiä odotuksen päiviä. Minun odotukseni, se on eri kuin mummoni ja minulla on silmät ja jalat kunnossa, ja niitä minun pitäisi käyttää. Se on minun velvollisuuteni kuolevaiselle minulle.

Mitä jos odottaminen voisi olla mukavaa? Jos siitä voisi nauttia? Myös tästä hetkestä voi nauttia. Voi vaikka harrastaa. Neuloa, leipoa tai kävellä metsässä, mikä sopii kenellekin. Voi innostua. Osa odotusta ovat mielikuvat, unelmat ja inspiraatio. Haaveilu on tärkeää. Kaikkien unelmien ei ole tarkoitus toteutua, tärkeää ovat mielikuvat, jotka piristävät arkea. Minä inspiroidun kauniista kuvista, innostun Pinterestistä. Kerään kuvia unelmakodista, sisustuksesta, herkullisista leipomuksista ja unelmien kahvilasta. Irlannissa minä ja Miss My unelmoimme omasta pikku kahvilasta/ kaupasta. Siellä olisi herkkuleivoksia ja pientä sisustustavaraa myynnissä. Ja ehkä vanhoja kirjoja seinillä ja lehtiä luettavana. Ihmisillä olisi aikaa istua kahvilla ja lukea. Tästä unelmakuvasta on hauska pitää kiinni, vaikkei sitä todellisuudessa ajattelisikaan toteuttaa.

Innostuin ja huusin itselleni huuto.netistä elämäni ensimmäisen järkkärikameran. Säästökuurillahan tässä ollaan, mutta halvaksi tuli ostaa pelkkä runko, kotoa kun löytyy objektiiveja, joita saan käyttää. Kamera on kevyt ja näppärä Olympus PEN, jolla tällaisen aloittelijan pitäisi saada ihan kelpo kuvia. Nyt siis opettelemaan kameran käyttöä, siitä tulkoot uusi harrastukseni. Kesä on tulossa ja kuvattavaa, sitä on paljon. Ja loma Alpeilla odottaa, sielläkin kuvattavaa.

En tiedä johtuuko se lähestyvästä kesästä, mutta minun odotukseni harmaa laatta on muuttunut poutapilveksi, jonka en edes huomaa liikkuvan. Ei sen tarvitse. Kävelen metsässä, tapaan ystäviä, leivon ja pyöräilen leipomukset lanteilta pois, leivon vähän lisää, räpsin kuvia, viljelen yrttejä ja teen niistä tuoreita mojitoja. Ei hassumpi kesän näkymä. 

Miten sinä otat odottamisen ja mitä sinä silmilläsi ja jaloillasi harrastat?


No comments:

Post a Comment

Translate

Follow by Email