Unelmatalo myynnissä: Maalaisromantiikkaa & Eero Aarniota

Turussa on myynnissä v.1895 rakennettu hirsirunkoinen talo, jota kävin virtuaalisesti kurkkaamassa ja ihastelemassa. Paljastetut hirret, tiiliseinä, keittiösaareke ja lautalattia.. Kyllä kelpaisi. Modernia on sulautettu sopivassa määrin vanhaan. Tämän kodin sisustuksessa hillitty maalaisromantiikka ja Eero Aarnion kädenjälki yhdistyvät toimivaksi kokonaisuudeksi.

Lisätiedot kohteesta:  Oikotie

Unelmatalo myynnissä: Herkkää harmoniaa

Unelmatalon etsintä Lohjalta jatkuu. Nyt eksyin talojen verkkomaailmassa Mikkeliin asti (jonne ei ole tarkoitus muuttaa), mutta tämä kohde sai minut hetkeksi pysähtymään, katselemaan kauniita kuvia, jäämään niihin haaveilemaan. Tämä jos olisi Lohjalla, sen luultavasti ostaisin.

Kylpyhuoneessa vallitseva yksinkertaisen harmoninen tunnelma kattoparruineen (olen myyty!),

 itämaisten elementtien hienovarainen ripottelu skandinaaviseen vaaleuteen,

paljastetut hirsiseinät,

valkoiset takat,

mansardikatto (miten nyt siihenkin olen hurahtanut)

...tässä kodissa on jotakin niin harmonista, 

että hetkeksi todella pysähdyin, 

ja rauhoituin.

Lisätiedot kohteesta: Oikotie

Myynnin hoitaa HUOM!
Olli-Pekka Randelin, Puh:0440 225 372 

Synttäriarvontojen voittajat/ Anniversary raffle winners!!

Iso kiitos kaikille synttäriarvontoihimme osallistujille, samalla olemme kiitollisia uusista tykkääjistä ja seuraajista! Voittajat ovat nyt selvillä! Arvonta suoritettiin Random.org kautta. Ja voittajat ovat...

- Käsintehdyn nahkapoufin voittaja on: Noona S!
- Aamumaa-kynttilän voittaja on: kka1968!
- Dokkänin tossujen voittaja on: Ilokseni!

Voittajat, olettehan yhteydessä meihin: mymoon.blogspot@gmail.com, niin kerromme lisäohjeet!

*

A big thank you to the participants of our raffles! We are happy to announce the winners of our fabulous prizes. The winners were picked via Random.org.

- The winner of the beautiful handmade leather Marrakesh pouffe is: Noona S!
- The winner of the nature friendly organic Aamumaa candle is: kka1968!
- The winner of a beautiful handmade leather pair of slippers of your own choice is: Ilokseni!



Winners, please contact us on: mymoon.blogspot@gmail.com!

Miss Mo’n Lohja: Matka maan alle

Auto kiitää maan uumeniin, syvemmälle, pidemmälle, alemmas. 110 metriä maan alla vesi solisee, hiekka kenkien alla rahisee ja hämärässä liikehtii jotakin. Veden solinaan sekoittuu karmiva äännähdys. Halloween Tytyrin kaivosmuseossa.

Tytyrin kaivosmuseo on suosittu nähtävyys Lohjalla ja nyt vihdoin pääsen kokemaan sen. Ennen alas menoa laitamme Miss Myn kanssa kypärät päähän ja nappaamme kuvan oppaamme kanssa. Halloween Tytyrin kaivosmuseossa on tuonut paljon ihmisiä paikalle ja toiset ovat panostaneet asian mukaiseen pukeutumiseen, kuten hurja Batman-poika.

Opas kertoo, että Tytyrin tunneliverkosto on yli 60 kilometrin mittainen ja se risteilee järven ja osittain kaupungin alueiden alla. Tytyrin alueella tehtiin ensimmäiset kalkkikivilouhinnat vuonna 1897. Tytyrin kaivosmuseo avattiin vuonna 1988. Kaivos on yhä toiminnassa ja nykyään siellä työskentelee 23-25 miestä 350 metrin syvyydessä.  Kaivoksiin tuleva vesi on peräisin pohja –ja pintavesistä sekä kaivostöissä käytetyistä vesistä. Tytyrin kaivoksesta pumpataan vettä n. miljoona kuutiometriä vuodessa. Vettä myydään Lohjan kaupungille juomavedeksi ja loput vedestä pumpataan Lohjanjärveen.

Yli 100 metriä leveän ja 100 metriä syvän maanalaisen louhoksen äärellä saa hyvän käsityksen kalkkilouhoksen koosta. Valoshow leikittelee eri väreillä louhoksen seinillä ja syvyyksissä. Parin sekunnin totaalisen pimeyden aikana voi kuvitella, minkälaista olisi olla kaivoksen syvyydessä töissä, kun otsalampun patterit sanovat itsensä irti.

Käytävällä meitä tervehtii kaivosmies (ei tosin oikea, nukke vain) viiksineen. Viikset olivat ainakin ennen tyypillinen näky kaivosmiehillä. Porauksesta syntyvä kivipöly aiheutti ongelmia kaivosmiehille, ja viiksien uskottiin osaksi suojelevan pölyn pääsyä elimistöön. Viiksissä on tunnelmaa, ja ajavathan ne näin Movemberina tärkeää asiaa, mutta nyt opin, että ne myös suojaavat kaivosmiehiä pölyltä. Sen monista positiivisista seikoista johtuen yritän jatkossa olla suopeampi mieheni viiksiä kohtaan.

Opas kertoo kierroksen aikana mielenkiintoisia faktoja, kuten sen, että naisten kaivoksissa työskentelyn salliva laki tuli voimaan vasta 1990-luvun lopulla. Aikaisemmin kaivos oli naisilta suljettu maailma. Sen sijaan maan päällä tapahtuva kivien lajittelu työllisti lähes yksinomaan naisia. Näin Halloweenina kaivosmuseoon ripotellut koristepääkallot pistävät miettimään kaivoksen uhreja. Opas kertoo työtapaturmien Tytyrin kaivoksessa olleen vähäistä. Koko kaivoksen historian aikana on kuolemaan johtaneita tapaturmia sattunut viisi. Kaivoksessa riittää ihmettelemistä ja pimeydestä ilmestyvät haamut ja kummitukset onnistuvat säikyttelemään lapsia. Vähän itsekin yhtä säikähdin, mutta en kiljaissut, en.

Lopuksi lounastamme tunnelmallisessa Tytyri-salissa, jossa onnistuu erilaisten juhlien järjestäminen, pidetäänpä siellä toisinaan häitäkin. Mutta poiskin pitää päästä, takaisin maan pinnalle, ja vaihtoehtoja on kaksi: autolla samaa reittiä tai rappusia jalan nousten. No mehän otamme rappuset! Vaikka ruoka painaa vielä vatsassa. Hämäriä rappusia kuljemme ylös, ylös. Miss Mylle minä sanon: älä katso alas, älä missään nimessä katso alas. Vaikka pimeää onkin, lamput valaisevat alhaalla häämöttävän pohjan ja tajuan miten jyrkästi me ylöspäin menemmekään. Ylhäällä häämöttää valo ja sitä kohti me kapuamme. Ylhäällä tasaamme hengitystä ja autossa matkalla kotiin tunnemme jo pienen liikuntahetken positiiviset vaikutukset.


Olisiko minusta kaivosnaiseksi? Ei, ei sitten ollenkaan. Mieluummin ilmassa tai vaikka vedessä kuin maan alla. Parhaiten kuitenkin selviän jalat maan pinnalla, pää toisinaan pilvissä.

- Miss Mo -

* Juttu tehty yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa *

Kuvat: My Moon

Lisätietoja: http://palvelut.lohja.fi/tytyrinkaivos/

http://www.lohja.fi/
http://visitlohja.fi/

Miss My Loves Lohja: Halloween Tour around Tytyri Mine Museum

Today Miss Mo and I went on a fun Halloween themed tour around the Tytyri Mine Museum in Lohja. The tour is a well-known tourist attraction and we were told there are lots of Australian, Canadian and American visitors during the summer months.

We donned helmets which made us feel like, well, builders and I almost felt like I should wear pants which expose half of my bottom and wolf whistle at ladies.

We had to wait outside for a minibus to take us deep into the bowels of the earth. The ride took less than 5 minutes and when we exited the bus, I was surprised by how cold and humid it was down there. Perhaps it shouldn't have surprised me as the minibus took us 100 meters underground. From feeling like a builder I went to feeling like an extra in one of the Lord of the Rings films.

The tour started with our tour guide explaining how vast the mining area actually is. A network of tunnels totalling a length of 60 (!) kilometres crosses under Lohja Lake and partially under the city. The mine is still working and at present some twenty men mine limestone at the depth of 350 meters.

She then proceeded with telling us very interesting facts such as modern mining in Lohja began in 1897 when the industrial exploitation of limestone was started. She also told us that accidents in the mine happen but only 5 lives have been claimed so far. This is due to the fact that highly explosive gasses are not naturally found in limestone mines. To be perfectly honest, I was a bit relieved after hearing that fact! As most people know, mines are male dominated. A law allowing women to work in mines was passed in the late 1990s. Apparently, feminists weren't so active in the mines!

When a vertical shaft was sunk to the predetermined depth, the completion was celebrated by tarring the bottom. According to old tales, this kept the mine goblins from their evil deeds.

Tarring.

Evil mine goblins?

At the end of the tour the guide led us to the comfortably heated Tytyri Hall where we enjoyed a hearty lunch. Interesting fact: Tytyri Hall can be booked for meetings, family celebrations, birthday parties and weddings. Perfect for people who want something different!

 

The people from Tytyri Mine Museum had made an effort to make the mine look nice and scary for Halloween. Poor Sabine von Schlotterstein was buried in the cold mine. Perhaps she was one of the 5 lives that was claimed? Some of the participants in the tour had dressed up to celebrate Halloween. One little guy was dressed as Batman and didn't mind posing for us with a very convincing Batman facial expression.

Poor Sabine von Schlotterstein.

Very convincing Batman.

After lunch we left Tytyri  and were asked by a guide whether we would like to go back up by minibus or by foot via rather primitive stairs. Well, of course we decided to take the stairs as we are young and in good shape. Or so we thought. Half way up Miss Mo started complaining and told me her legs hurt from Bodypump the day before. I showed some Finnish perseverance (Finns call it sisu) and just kept on walking as I was really keen on getting to the top. Once we were up and outside I couldn't help breathing a sigh of relief. A mine-woman I am most definitely not. That said, we had a great time and I understand that it is a very popular destination for both tourists and local people. It is different and fun and I would recommend it to everyone!

*This post is in cooperation with Lohja City*

For more information go to:

http://palvelut.lohja.fi/tytyrinkaivos/default.asp?kieli=826

http://www.lohja.fi/

http://www.visitlohja.fi/default.asp

Miss Mo’n Ajatusnurkka: Pilvet liikkuu, minä en

Kvua

Jalat maassa - pää pilvissä. Pilvet liikkuu, ne sekoittaa pääni ajatuksilla. Kesälomalla tuli käveltyä pilvissä (ei pilvessä), oikeastaan pilvien yläpuolella, ihan oikeasti. Vuorien valloitusta Alpeilla. Vapauden tunne ohutta ilmaa halkoessa, voiton tunne huipun saavuttaessa, jalkojen särky seuraavana päivänä.

Loman jälkeen oli palattava arkeen, mutta pää pysyi pilvissä. Haen muutosta, arkeen. Ajatuksissa on tietenkin pitkäaikaisen unelman toteuttaminen: omakotitalon osto. Mutta päässä liikkuu kaikkia muitakin unelmia, päämääriä, ja vihdoin alkaa tuntua siltä, että aika alkaa olla pian oikea. Esteenä ainoastaan riskinotto.

Riskittömyys merkitsisi liikkumattomuutta, elämän jatkumista tasaista mukavaa vauhtia, kuten nyt. Mutta pilvet sisälläni liikkuvat, ne vaativat minuakin pian liikkumaan, toteuttamaan unelmia. Liikkumaan kohti uusia uria. Ottamaan riskejä.

Menneisyys on tehnyt minusta varovaisen. Tiedän, että rahaa on helppo menettää. Ja silti minä mietin riskejä. Sillä mitä elämä on ilman niitä. Se voisi olla mukavaa ja tasaista, kyllä, mutta minussa on jokin, joka käskee hyppäämään kohti unelmia, kokeiluja ja yrityksiä. Yrittäjyyttä.

Ensin kokeilen riskittömästi, testaan sitä, mihin pystyn, kurkin eteenpäin. Otan vastaan uusia mahdollisuuksia. Kursseja, projekteja, askelia. Vielä siis olen hetken paikallaan, kuulostellen, vaikka sittenkin koko ajan liikkeessä, kohti tulevaisuutta. Sellaista, jossa riski ei ole paha sana vaan unelmien ehto.

Joku joskus sanoi, että kirjoita unelmat ja tulevaisuuden tavoitteet paperille, kuvittele elämän tilanteesi vaikka puolen vuoden päähän. Kirjoita tyypillinen päivä, sellaisena kun sen haluat nähdä. Minä pistin paperille, palataan puolen vuoden päästä!

Otsikko lainattu Yonalta, hyvä kappale, kannattaa kuunnella! Ja leijailla hetki pilvissä, liikkumatta.