Tuesday, September 17, 2013

Miss Mo'n Lohja: Kuinka päädyin tänne

Se oli Juhannus 2011, kun heilutin Töölölle haikeat hyvästit. Muutin Lohjalle, väliaikaisesti. Niin oli tarkoitus, muttei tarkoitettu.

Helsingissä olin ehtinyt asua kaksi vuotta. Rakastan sitä kaupunkia. Minulla oli ok työpaikka ja sen kautta asunto Töölössä suloisessa yksiössä kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mutta sitten se kaikki lähti alta.

Kevään ujossa ensilämmössä istuimme uudehkon poikaystäväni kanssa tapamme mukaan Seurasaaren kallioilla, kun sovittiin, että muuttaisin hänen nurkkiinsa Lohjalle, väliaikaisesti. Kunnes taas löytäisin töitä Helsingistä. Töitä etsin parisen kuukautta. Lopulta työpaikka löytyi Lohjalta, ja viimeistään silloin oli myönnettävä, ettei tässä ollut mitään väliaikaista.

Asun edelleen poikaystäväni nurkissa, mutta nyt me etsimme omakotitaloa. Se on unelma, ja se voi toteutua Lohjalla. Täällä sillä on varaa toteutua. Sunnuntaina kävin katsomasta potentiaalista taloa. Muitakin oli liikkeellä. Kävijämäärä yllätti itse kiinteistönvälittäjän, jolta kuulin, että kyseinen talo menee varmasti nopeasti, mutta niin ei suinkaan ole yleensä. Lohjalla on monia omakotitaloja, jotka eivät mene kaupaksi. Tämän olen itsekin huomannut asuntomarkkinoita vuoden verran seuranneena. Nyt houkutellaankin väkeä Espoosta ja Helsingistä. Lohja on lähellä, täällä on palvelut ja täällä on paljon halvempaa.

Lohja on Suomen sateisin kaupunki, niin kuulin jonkun väittävän. Ja tännekö minä päädyin, asuttuani neljä vuotta Irlannissa, tunnetusti sateisessa maassa. Oliko Helsinki vain välietappi, jonka jälkeen oli palattava sateeseen. Sillä Irlantia minä rakastan, sateineen kaikkineen.

Vai palasinko minä sittenkin juurilleni. Olen kotoisin kaupungista, joka vastaa hyvin paljon Lohjaa. Sielläkin on järvi, ja keskusta on melkein kopio. Niinkö siinä käy, kun aikuistumme.

Vai päädyinkö tänne sittenkin vain kohtalon oikusta? Lohjalle minä nyt kuitenkin olen kotiutunut, olen löytänyt oman metsäpolkuni harjulta, olen löytänyt espanjalaisen ystävän, jonka kanssa voin käydä zumbassa ja puhua kieltä, joka joskus aikoinaan kuului jokapäiväiseen elämääni. Nämä ja monet muut asiat tekevät minun arkeni Lohjalla, mutta elämää on myös tämän kaupungin ulkopuolella. Enää ei tarvitse ottaa lentokonetta tavatakseen ystäviä ja perhettä. Kaikki tarvitsemani on lähellä.

Uskon, että kaikilla elämän poluilla, suunnilla ja käännöksillä on tarkoituksensa. Minä pidän metsästä, luonnon rauhasta. Helsinki on 50 minuutin bussimatkan päässä. Ja Irlantiin pääsee lentämällä. Eivät ne karkaa minnekään.


No comments:

Post a Comment

Translate

Follow by Email