Sunday, December 22, 2013

Joulun hakemista Tuomaan markkinoilla











Mentiin espanjalaisen ystäväni kanssa Tuomaan markkinoille. 
Piti tehdä jouluostoksia. 
Ei ollut lunta massa, joulu tuntui kaukaiselta. 
Paljoa en löytänyt, mutta jotakin kyllä. Värikkäillä pannunalusilla tuin toimintaa Nepalissa. 
Espanjalainen löysi paljonkin, kaikkea suomalaista, tietenkin. Glögiä, piparia, Lapin hunajaa ja mitähän vielä. 
Välissä otettiin glögit teltassa, alkoi sataa. 
Vettä.

Alkoi hämärtää, liian aikaisin. Kuudelta kaikki meni kiinni, oli aika syödä. 
Kolmen Kruunun lammaspadasta ja pihvistä oltiin unelmoitu koko päivä ja eilinenkin. 
Kävelimme ravintolaan sateessa, se oli täynnä, ei tilaa ennen Tapania. 
Kävelimme takaisin, ajoimme Porvoonkadulle. 
Weeruskasta löytyi meille sopiva loosi, saimme pitsan ja lohikeiton, oli hyvä olla. 
Vielä viereiseen  Porvoonkadun Baariin (Baaribaariin), aika leppoisaan, retroon. 
Punkkua ja puhetta. 
Puhetta siitä, että ihminen voi muuttaa, muttei muuttua. 
Espanjalainen ystäväni, hän on täällä puheliaampi, kovaäänisempi kuin muut. 
Ja silloin kun minä olin Espanjassa, olin minä hiljaisempi kuin muut. 
Opettelemme toisen maan tapoja, mutta eivät ne muuta meitä. Jotain voi silti oppia, toisiltaan.

Suomalaiset varaavat lomamatkan kuukausia etukäteen, odottavat koko pitkän talven kesää. Suomalaiset, he aina vain odottavat. 
Espanjalaiset, he elävät hetkessä, ja jos heillä on kymmenen euroa taskussa, he lähtevät ystävien kanssa lähibaariin syömään tapaksia. Suomalaisella ei ole varaa, sillä suomalainen istuu kotona, säästää tulevaa matkaa varten, ja ulkona on muutenkin kylmä. 
Espanjalaisilla ei ehkä koskaan ole varaa lähteä lomamatkalle, mutta he pitävät mieluummin hauskaa tänään, koska huomisesta ei tiedä, huomenna voi olla vaikka kuollut. 
Suomalainen saa ehkä ulkomaan matkansa, ellei satu kuolemaan ennen sitä. 
Vaikka masennukseen.

Kai minä Espanjassa vähän muutuin. 
Uskaliaammaksi. 
Ja Suomi, se näytti muutaman vuoden poissaolon jälkeen uudelta, ja kaikki vanha ihan kivalta, kivemmalta kuin ennen. 
Espanjalainen ystävänikin ehkä vähän muuttuu, osaa rauhoittua ja opettelee olemaan toisinaan yksin.
Mutta ei hän kokonaan muutu. 
Ja kun hän joskus muuttaa takaisin kotimaahansa, olen varma, että se on hänelle enemmän koti, kuin lähtiessä.

No comments:

Post a Comment

Translate

Follow by Email